Sukkulahiihto 15. tammikuuta

Talvikauden ensimmäinen hiihtoretkemme onnistui mainiosti sään puolesta. Talvi oli tullut Hyvinkään korkeudelle. Lunta oli maassa mukavasti ja noin seitsemän asteen pakkasessa kolmetoistahenkinen hiihtäjäjoukkomme  lykki lylyä Usmin upeassa maastossa. Usmissa ei vielä ollut latukoneella aurattua uraa, mutta huomattavan paljon maastossa oli kuitenkin hiihdelty jo ennen meitä. Kuvia näppäilivät tälläkertaa Marketta ja Sulo Simonen sekä Timo Tuomainen.

Lähtöpaikalle Hyyppäräntien opastustaululle kokoontui matkaan lähtevä joukko.

Ja suksenkärjet käännettiin Hyyppärän pellolle, Usmin uimarannan suuntaan

Jalka potkee, suksi notkee...

...sujuileepi sukkelaan!

Metsässä lunta on varsin mukavasti. Lumikuorma taivuttaa rennompivartisia lehtipuita luokille latu-uran päälle.

Pikku-Karhulammen kohdalla hörppästiin hiukan mehua ja henkäistiin hetki.

Matka jatkui puiden välistä puikkelehtien,

Estejuoksu on ihan tunnettu laji, mutta oletteko kuulleet estehiihdosta?

Ennenkuin latukone pääsee tälläkohtaa työhön, on nykäistävä Homelitekin käyntiin...

Muutama tyylinäyte mäenlaskusta. Tälläkohtaa laskeudutaan Piilon suunnasta Kypäräsuolle.

Saavuimme Latu-Miiluun. Ulkoilumajamme oli avoinna jo toisena viikonloppuna kuluvana vuonna.

Virittelimme valkean Latu-Miilun laavuun.Tulihan siitä edes savun tuoksu vaatteisiin...

No, toki se nuotio siitä syttyi, mutta aika aikaansa kutakin. Lopulta kansi päälle vaan..

...pian tuumaillaan jo sukset jalassa, josko jatkettaisiin taas matkaa.

Kohti Hyyppärää liukaasti!

Paalijoen sillan kohdalla oli taas puita nurin. Niistäkin sentään selvittin.

Tuleeko ne viimeisetkin?

Täältä tullaan, täältä tullaan!