Hyvinkään Läpimelonta 5. toukokuuta
Hyvinkään läpimelonta järjestettiin taas hyvinkään Seudun Melojien toimesta. Osallistuimme tapahtumaan, myös Nurmijärven Ladusta oli ryhmä melojia sekä yksi Sipoosta. Kanootteja / kajakkeja oli yhteensä 15, meiltä ainoat avokaksikot (2) pari kajakkiyksikköä ja yksi kajakkikaksikko, eli meikäläisiä oli 8 henkeä.
Keli oli kohdallaan, aurinkoa riitti ja tuuli oli minimissään, lämpötila oli varsinkin aamusta hieman viileä, olihan yöllä ollut pakkasta, järvi oli onneksi sulana.
Eli Suolijärven Hapulahdesta startattiin, autotkin saatiin soviteltua tienvarteen. Jarmo HySMelojista lausui lähtösanat järjestäjien puolesta, sitten vaan melaa veteen ja vetoa, siitä se kanootti lähtee liukuun.
Aamuaurinkoa kohti melottiin, Akin saaren jälkeen suunta vaihtui etelään. Niittylahden taukopaikalla pidettiin pieni kelluntatauko.
Suolijärven eteläpäässä rantaan ja kanootteja kiskomaan patorakennelman ja pusikon läpi Välilammen puolelle. Taas pieni melonta ja sitten vanhan ratapohjan rantaan rantautuen. alas Kytäjärven rantaan, hieman pidempi kanto-osuus. Melojat ovat varautuneet, pikkukärryjä löytyi isommille kalustolle, yksiköt kulkivat kantaen.
Moisen rymistelyn jälkeen ansaittu tauko Kytäjärven rantapenkalla auringossa. Eväät maistuivat ja juttu luisti.
Sitten taas vesille, Kytäjärven pohjoisrantaa seuraten padon p-päähän pehmeä lasku ruovikkoon. Matkalla huomasimme kartanorakennuksen hävinneen maisemasta.
Padolla taas kantohommia, padon e-puolelta kalustoa veteen nonstoppina. Nyt lähdimme jokiosuudelle Kytäjokea myötävirtaan, vettä oli hyvin ja se virtasikin. Matkalle osui yksi kapeahko lankkusilta, jonka alta ei mahtunut. Eli kanoottti ylös ja ohi vetäen, jotkut kaksikot pääsivät ali, kun etumeloja nousi sillalle ja toiselta puolelta taas kyytiin, takameloja puolestaan teki vuorollaan saman.
Muutamia tukoksia oli matkalla, mutta ne menivät sujuvasti pujottelemalla. Neitsytsaaren kohdalla joki tekee ns.”hevosen kengän”, alkupään melojat näkivät pellon yli jälkipään melojien melan vilaukset, sama tietysti toisinkin päin.
Vantaanjokeen yhdyimme sujuvasti, Kuninkaankoskea Vatvuorien välistä ja kohta olimmekin rantautumispaikassa, 3-tien sillan pielessä Veikkarissa. Kaluston kiskontaa ylös rantapenkkaa.
Melonta on muutakin toimintaa, eli olimme ajaneet autoilla Suolijärvelle, jättäneet yhden auton Veikkariin parkkiin, sillä lähdimme nyt takaisin Suilijärvelle noutamaan autoja. Loppuporukka jatkoi kaluston siirtoa ylemmäs ja tavaroiden järjestelyä.
Autojen saavuttua kalusto kyytiin ja ”kanoottiparkkiin”, kalusto paikoilleen. Sitähän se melonta myös on, jatkuvaa roudaamista, mutta sehän kuuluu asiaan. Myös hyvää harjoitusta Suomi Meloo tapahtumaan, jonne olemme taas lähdössä (vko 24)
-kalevi
