Miilun Patikka 8. lokakuuta
Sunnuntaiaamun säätila ei enteillyt retkellemme suurta osallistujamäärää. Hillittömät tuulenpuuskat riepottelivat ulkotiloissa kaikkea irti olevaa ja lämpötilakin oli nippanappa plussan puolella. Kaiken kruunasi vesi- ja osin räntäsade. Majalle saapui kuitenkin lähtöaikana 7 ulkoilmaa pelkäämätöntä ja päättäväisesti lähdimme taipaleelle.
Miilun Patikan lenkki kiersi tänä vuonna Latu-Miilusta Kaksoislampien kautta Piilolammelle ja edelleen Iso-Kypärälammen kautta takaisin. Polkuosuuksilla oli kieltämättä liukasta ja jalan luiskahtamisvaara oli lähellä. Onneksi matkalla ei kuitenkaan mitään loukkaantumisia sattunut.
Tapasimme Kaksoislammen laavulle saavuttuamme kaksi retkeilijää. He olivat yöpyneet laavun läheisyydessä, toinen rouva riippumatolla ja toinen teltassa nukkuen. Varsin virkeiltä vaikuttivat, ehkäpä eivät olleet ensimmäistä kertaa viettämässä yötä ulkona. Pohjoisemman lammen rannasta lähti lentoon suurikokoinen lintu. Aprikoimme lajimääritystä kurjen ja haikaran välillä. Pelikaani se ei ollut.
Patikoimme Piilolammella eteläpään tulentekopaikalle ja nuotiotulet sytytettyämme kiehautimme kahvit, ja eväitä mukaansa varanneet nakkelivat leipäset tuulen suojaan. Kirjaimellisesti tuulen suojaan, sillä pohjoisen suunnalta painanut puhuri pyrki riistämään mukaansa eväät hyppysistä.
Tapasimme muutaman retkeilijän Piilolammen tuntumassa, matkamme jatkuessa pohjoispään suuntaan vievää polkua pitkin. Kiipesimme pohjoispään kalliolle jatkaen taivallustamme kalliopolkua pitkin kohti Iso-Kypärälampea.
Hiljaista oli Iso-Kypärän rannalla ja nuotiopaikalla. Laavussa oli varmaankin vieraillut äsken lapsiperhe, koskapa sinne oli jäänyt pelikorttipakka.
Vesilammikoita kierrellen Kypäräsuolla jatkui matkamme kohti Latu-Miilua. Tapasimme vielä matkalla puolitutun pariskunnan, jonka veikeää pikku koiraa ihastelimme tovin. Pohdiskelimme syytä laajaan aukkohakkuuseen Kypäräsuon ja majan välillä. Tien varren puupinoissa emme mielestämme havainneet juurikaan varsinaista tukkipuuta, vaan arvelimme hakatun materiaalin päätyvän sellukattilaan. Vaan mistäpä tuon tietää...
-Timppa
