Laurin pyöräretki 20. elokuuta

Lauantaina minuun oli Merja puhelin yhteydessä asian tiimoilta ja

hän sunnuntaina ilmestyikin lähtöpaikalle jo ennen minua. Pysäköintipaikan

kulmalla oli kolme muutakin pyöräilijää, mutta he olivat osallistumassa

johonkin kilpailevaan tapahtumaan, joten me Merjan kanssa saatiin

tällä kertaa edustaa Hyvinkään Latua kahdestaan.  

 

Kellon lyötyä kaksi yli kymmenen, päätin kaikkien osanottajien jo ilmaantuneen

paikalle, joten starttasimme aurinkoiseen aamupäiväretkeemme. Tällä kertaa

olin valinnut aiemmasta poikkeavan reittisuunnitelman alkumatkalle, jotta

välttyisimme istuskelulta Ullan Pakarin pihalla, kuten vuosi sitten. Lähdimme

siis kiertämään Rutikan kulman kautta ja laskimme alas Monnin pelloille.

Merja oli reittiä ajanut äskettäin ja tiesi kertoa, että tuo lasku etenkin olisi

ollut varsin huonokuntoinen. Mielestäni reitti oli kuitenkin varsin hyväkuntoinen

verrattuna niihin kärrypolkuihin, joita pitkin itse viime aikoina olin kahlannut.

 

Lasku Erkylänharjulta Monnin halki oli mukavaa haipakkaa, ennen kuin

saavutimme Arolammintien, tai radanvarsitien, kuten se yleisesti tunnetaan.

Tiellä puhalsi vastaamme vieno vastatuuli, joka kuitenkaan ei pahemmin

haitannut samalla kun tuo päivän lämpötilakin alkoi nousta. Saavutettuamme

Paloheimon sahan kulmauksen, huomasimme, että vielä viikko sitten suljettuna

ollut liikenneympyrä oli jo otettu käyttöön. Kuitenkin yhteys Teollisuuskadulle

oli vielä autoliikenteeltä tukittu, mikä ei meitä estänyt hyödyntämästä kevyenliikenteen

väylää ja oikaisemaan edes vähän. Ainakin minä jo vähän odottelinkin mahdollisia

munkkikahveja Pakarissa. Käännyttyämme länteen pääsimme samalla eroon

pienestä vastatuulesta.

 

Saavuimme Ullan Pakarin parkkipaikalle puoli kahdentoista korvilla, eli tuo kierto

Monnin kautta oli aikataulua viivästyttänyt reilulla puolella tunnilla. Käytimme talon

antimia hyväksi, eli täältä sen munkkikahvin lisäksi oli edullisesti hankittavissa edellisen

päivän leipäpusseja halukkaille. Minäkin taisin sellaisen mukaan ottaa. Pussista löytyi

seitsemän leipäpussia ja hintaa vain vitosen verran. Kahvitukseen meillä meni

sellaiset kaksikymmentäviisi minuuttia, joten kotimatkaa pääsimme aloittamaan

vähän ennen puolta päivää.

 

Palasimme samaa reittiä kuin vuotta aikaisemmin, eli kiersimme Valion Meijeritien

kautta jälleen, olihan siellä hyvät pyörätiet tuon vanhan kolmosen pientareen sijaan.

Päästyämme jälleen moottoritien oikealle puolelle tulimme Arolammin ohittavaa vanhaa

tietä kohti kotikaupunkia. Kermintien kautta pääsimme Pohjoisen ohikulkutien alittavan

tunnelin ali Rekkarastin kiertävälle Arolamminkadulle. Hurautimme mäen alas

ja sitten taas vastamäkeä kohti Paavolaa, joka yllätykseksemme oli vastikään saanut

uuden päällysteen, joka helpotti vähän kaupungin suurimman nousun jaksamista. Merjalla toki

oli se sähköavusteinen, joka tarkoitti sitä, että vain minä puuskutin!

Vaiveronkadun kautta palasimme lähtöpisteeseemme Aleksis Kivenkadun parkkipaikan

kulmalle. Oma kelloni näytti tuossa vaiheessa 12.57 eli kokonaisaika jäi rahtusen alle

kolmen tunnin. Merjan mittari osoitti reitille tulleen saman 38 km, jonka google kertoi

jo turvasuunnitelmaa laatiessani.

 

Mukava retki kesäisessä säässä. Ehkä ensi vuonna saamme jälleen hieman isomman

porukan liikkeelle. Katsotaan sitten, mihin se nenä tuolloin osoittaa?

-Lauri