Lumikenkäretki 27. maaliskuuta
Kaunis kevätsää oli hellinyt menneinä viikkoina seutukuntamme ulkoilijoita. Lauantai 26. maaliskuuta oli poikkeuksellisen tuulinen ja lämpötila laski sunnuntain vastaisena yönä pakkasen puolelle. Sunnuntaiaamu valkeni kuitenkin aurinkoisena, joskin varsin kylmänä. Aleksis Kivenkadulle, retken lähtöpaikalle kokoontui 8 ulkoilijan joukko. Autoilimme Usmin uimarannan pysäköintipaikalle, jossa joukkoomme liittyi vielä yksi henkilö. Lumikengät aseteltiin jalkoihin ja joukkomme lähti kohden Vuorenniityn tietä. Hanki kantoi mainiosti yöllisen pakkasen kovetettua sen edellispäivän vesisateen jälkeen. Laskeuduimme tieltä Vuorenniitylle ja kuljimme niityn halki sen pohjoispäähän. Invalidien majan rakennukset ohitimme reilusti metsän puolelta ja astelimme kohti Parmaskorpea.
Piilolammen ja Usmijärven - Kaksoislampien välinen maasto on korkeuseroiltaan kovin vaihtelevaa, eikä sulan maan aikana mitenkään helppokulkuista. Tietenkin myös talvella tuossa maastossa vuorottelevat kalliot ja niiden väliset notkot sekä rotkot hankaloittavat lumikengillä liikkuvan kulkua. Luonto kuitenkin rakentelee lumesta metsään mukavia siltoja ja kansia, joita talvella ulkoileva voi helposti hyödyntää. Talvinen lumipeite tasoittaa myös kolot ja kivikot lumikengillä kulkevan iloksi. Siksi jyrkkäpiirteinen ja vaihteleva metsämaasto on lumikenkäilijän parasta ympäristöä.
Parmaskorven hylätyn niittyladon ohitettuamme suuntasimme kallioille koilliseen. Tavoitteenamme Piilolammen itäreunaan kiemurteleva ulkoilureitti ja Piilolta tuleva ladunpohja. Usminlenkin ladulle saavuttuamme huomasimme sen todella roskaiseksi. Puuskainen myrskytuuli yön aikana oli tiputellut puista kaiken irtonaisen. Lahoja oksia, neulasia, naavaa, käpyjä, vanhoja variksenpesiä sekä pienempiä turkiseläimiä oli pitkällään ja poikittain tantereella. Ihmeeksemme havaitsimme myös yhden hiihtäjän, jonka suksi tuntui kaikesta ladulla olevasta töhnästä huolimatta luistavan vähintään kohtuullisesti.
Tauolle suuntasimme Iso-Karhun nuotiopaikalle. Usmin alueen nuotiopaikoista Iso-Karhulampi on varmaankin suosituimpien joukossa, mutta sunnuntaina aamupäivällä siellä ei liene ollut ulkoilijoita ennen ryhmäämme. Nuotiopuut meillä oli matkassa omasta takaa, taatusti rutikuivaa koivuklapia Kormusta. Tietenkin tuli syttyi tälläkin kertaa ensimmäisellä raapaisulla, joten piankin saatiin laittaa käristymään eväsmakkarat tulisijan ritilälle. Useimmille paistajalle riitti makkaran kypsyysasteeksi rose tai well done. Itselleni kävi epähuomiossa niin, että kypsyysasteeksi tuli burnt sausage. En syönyt, eikä sitä olisi syönyt Koistisen labradorinnoutajakaan. Mutta näitä sattuu.
Tauon jälkeen olikin edessä ainoastaan paluumatka Pikku-Karhulammen ja Pikku-Usmin kautta uimarannan paikoitusalueelle. Uimarannan p-paikalla oli runsaasti autoja, sillä avantouimareilla vaikutti olevan myös oma tapahtuma meneillään ja sauna lämpiämässä.
Matkaa retkellemme kertyi mahdollisesti n. 7 kilometriä ja aikaa kului noin kolme tuntia.
Timppa
Alapuolella muutama kuva retkeltämme. Kuvat Mikko ja Seija.
