Lumikenkäretki 6. maaliskuuta
Kauden toinen lumikenkäretki alkoi hienossa kelissä, aamulla oli pientä pakkasta ja auringonpaistetta. Lähtöpaikalle Aleksis Kivenkadulle ilmestyivät kaikki ilmoittautuneet, 9 henkilöä.
Totesimme paikallaolijat ja heillä lumikenkiin sopivat jalkineet, evästäkin oli mukana. Jätimme kokoontumispaikalle kaksi autoa ja siirryimme kolmella Hyyppäräntien ”peltoparkkiin”. Vielä mahduimme hyvin, vaikka parkissa oli jo hiihtäjien autoja.
Joukossa oli muutama henkilö jotka eivät olleet aikaisemmin käyttäneet lumikenkiä, joten kävimme lumikengän tekniikan läpi. Sitten vain kenkien säädöt kohdalleen, hieman polttopuita reppuihin nuotiotaukoa varten ja matkaan.
Ylitimme Vantaanjoen hiihtosiltaa pitkin ja siirryimme pellolle. Pellon ylitettyämme siirryimme Usminjärventielle, kuusiaidan päähän. Pellon ylityksessä kukin kulki omaa reittiään. Lumikengän käyttö tuli tutuksi. Hanki kantoi hyvin, oli talven aikana kastunut ja jäätynyt useaan kertaan, (oli ns. ”suvettanut”).
Ylitimme tien ja siirryimme metsän puolelle, kiersimme Musta Granitin tontin etelä/länsipuolelta ohi Niemisenniityn Suoniitylle. Suoniityn länsipuolen notkelmasta nousimme ylös länteen kallion päälle poikittaista notkelmaa pitkin. Matka jatkui ylhäällä länsiluoteen suuntaan kohti Iso-Karhulampea.
Ylhäällä oli pientä kumpareikkoa ja männikköä, haeskelimme hyvän alastuloreitin ja laskeuduimme Iso-Karhun suolle ja nuotiopaikalle.
Paikka oli jo ”miehitetty”, isompia ja pienempiä evästelijöitä oli nuotiolla. Hyvin mahduimme joukkoon, mukana tuomamme puut jätimme nuotiolle käyttöön. Makkarat paistuivat ja muutkin eväät maistuivat.
Evästelyn jälkeen matka jatkui vaihteeksi itään. ylitimme suon ja laskeuduimme ”Mustan kiven kierroksen” reitille vesiputouksen kohdalta. Vesiputous tosin kulki hangen alla, kuten muukin purovesi ja välillä vilkkui lumireiästä.
Erkaannuimme reitiltä ja oikaisimme mäen yli kohti Suoniityn länsipuolista mäkeä. Pienen kiipeilyn ja laskeutumisen jälkeen talsimme Mustan Graniitin pohjoispuolta kohti itää, katsomaan Heleniuksen louhimon jäljiltä olevaa isohkoa avolouhosta. Siitä oikaisimme pellon ja avohakkuualueen läpi kohti kaakkoa, tien yli romuttamon nurkan ja Heponiityn välistä ja edelleen Pellavaniemen männikön läpi Hyyppäräntien varteen ja siitä parkkiin.
Matkaa tuli n. 5 km. Maasto oli vaihtelevaa, hanki kantoi hyvin ja porukka kulki jonossa metsässä. Välillä vaihdoimme ”uran avaajaa” ja sain itsekin olla välillä ”peräpään valvojana”, sieltä suuntia huudellen. Viimeisenä on kevyt kulkea jo valmiiksi tallattua uraa.
Aikaakin kulutimme rapiat kolme tuntia, mutta sehän olikin laatuaikaa, hyvässä säässä, seurassa ja auringonpaisteessa.
t. kalevi
