Äitienpäiväpatikka 11. toukokuuta
Äitienpäivä 11. toukokuuta valkeni aamusta alkaen aurinkoisena, lämpötilakin näytti useaa plus astetta. Perinteisen patikkaretken kohteena oli edelleen Usmin mainiot maastot. Kokoonnuimme sovitusti Usminjärven uimarannan pysäköintipaikalle kellon lyödessä kymmenen. Retkireppunsa nosti olalle yhdeksän ulkoilemaan valmistautunutta retkeilijää.
Parkkipaikalta askeleemme suuntautuivat heti metsäpolulle, joka johdatti meidät Usminrinteentielle, jota pitkin jatkoimme matkaa aina Piilolammelle johtavan polun risteykseen asti. Vähäluminen talvi sekä melkoisen kuiva kevätsää on vaikuttanut siihen, että metsässä ovat kulku-urat nyt varsin helposti kuljettavissa ihan lenkkitossuihin varustautuneena. Piilon polulla ei tarvinnut tällä retkellä lätäköitä väistellä ja pian olimme Piilolammen läheisyydessä. Päätimme nousta lammen koilliskulmalla olevan kallion päälle, vaikka varsinainen polku viekin aivan Piilon rantaan. Ihastelimme hetken maisemaa kalliolta ja laskeuduimme alas koilliskulmalta vehreään notkoon. Piilolammen pohjoispäässä on myös upea paikka, josta voi ihailla maisemaa yli lammen kohti etelää. Luonnollisesti nousimme myös tuolle näköalapaikalle, jossa hengähdimme tovin ja ihastelimme eteemme avautunutta näkymää.
Joku, tai useampikin henkilö oli äsken, meitä aikaisemmin kavunnut ylös kalliolle. Vaikutti siltä, että retkeläiset olivat janoonsa nauttineet meksikolaista ohrapirtelöä. Mikäpäs tuossa, janohan saattaa kulkijan helposti yllättää ja nesteytyksestä tulee huolehtia. Mutta eipä ole mukava juttu, mikäli metallijätettä jää retkeilijän jäljiltä luontoon. Korjasimme mokomat oitis pois.
Piilon päästä pohjoiseen kulkee mainio polkureitti kalliolla, jota myöten siirryimme taas hetkeksi Usminrinteentille. Tietä puolisen kilometriä kuljettuamme, poikkesimme taas metsän puolelle.Pudottauduimme Iso-Kypärä lammen rantaan ja saavuimme pian laavulle. Totesimme, että laavun pöytä- ja penkkiyhdistelmä oli kuositeltu uudelleen. Materiaalina oli käytetty paksua, uutta lankkua. Hyvä näin! Jatkaessamme Kypäräsuon polulle, havaitsimme kolmilankkuisen pitkoksen olevan rakenteilla suo-osuuden kiperimpiin kohtiin. Tulevaisuudessa tällä reitillä ei kulkijan, olipa hän liikkeellä maastopyörällä tai jalkapatikassa, tarvitse pelätä uppoamista suohon. Eikä myöskään polkureitti leviä levenemistään, kulkijoiden väistellessä pehmeitä osuuksia.
Pääsimme kuivin jaloin Usmintielle ja pian villi luonto yllätti meidät. Ukkometso naksutteli rinteessä ja havaitsimme ukon seurassa myös morsio ehdokkaan. Herra pörhisteli parhaansa mukaan mutta koppelo esitti vaikeasti saavutettavaa. Hyppäsi välillä ylös puunoksalle, mutta päätti kuitenkin vielä palata alas tutkimaan tarkemmin sulhasehdokasta. Miten kävi, emme tiedä. Toivottavasti hyvin!
Pian olimme Latu-Miilun laavulla, jossa Kalevi odotteli meitä nuotiotulen ääressä. Kahvikin oli valmiina termoskannussa, joten istahdimme nauttimaan talon antimista. Jutustelilimme ja nautimme eväitämme laavulla tovin ja jatkoimme retkeämme reilun tauon jälkeen Usmintä alaspäin ja polkua pitkin Aarinnansuolle. Tuon suopolun päätyttyä on pätkä nuorta metsää, mutta pian kanjonissa upea, vanhojen puiden varjostama metsäosuus. Pitkospuut johdattavat kulkijat entiselle hevostien uralle, jonka reunassa solisee Karhusuolta laskeva puro. Purossa on pieni viehättävä koskiosuus, jossa pudotusta on muutama metri. Vetensä puro saa Pikku- ja Iso-Karhulammista.
Sivuutimme Iso-Karhulammen nuotiopaikan ja poikkesimme lammen eteläpäässä. Jatkoimme Pikku-Karhulammelle ojan vartta seurailevaa polkua pitkin ja pian olimme omilla jäljillämme taas Usminrinteentiellä. Palasimme retkeltämme uimarannan parkkipaikalle taivallettuamme 9,3 km. Aikaa retkeemme meni 3 tuntia 20 minuuttia.
-Timppa
