Kävelyretki Usmiin 22. helmikuuta
Hyvinkään Ladun talven toinen laturetki, jolla olla tarkoitus osallistua Suomen Ladun kansalliseen hiihtopäivään, jouduttiin vaihtamaan kävelyretkeksi huonojen lumiolosuhteiden vuoksi.
Tällä kertaa lähdimme Markun kanssa taivaltamaan kohti Latu-Miilua pari minuutti yli kymmenen. Reitti valikoitui kohteeksemme, koska hiihtolomaviikon takia tiesin majan olevan auki. Kuljimme Hyyppärän pelto-osuuden Usmin lenkin latupohjaa pitkin. Metsässä kuljimme Niemisenniitylle vievää uraa pitkin. Ura oli tänä talvena aurattu ilmeisesti metsätöiden johdosta.
Uran päässä olevan mäen yli kavuttuamme törmäsimme poikittaiselle polulle, jolta löytyikin jo tuoreen tuntuiset läskipyörän jäljet. Olisiko Jasa juuri ehtinyt ohittaa paikan? Suoniityllä kurvasimme jälleen ylämäkeen päästäksemme oikaisemaan aurinkoladun reitille. Isolle Karhulammelle vievän polun risteyksessä Markku bongasi vanhan suuntaviitan Latu-Miiluun, jonka hän itse kertoi nostaneensa pystyyn joitakin vuosia sitten.
Polun loppuvaiheessa kohtasimme vielä komean jääputouksen Arinansuolta tihkuvan kosteuden aikaansaamana. Leuto talvi näytti jo kerran pudottaneen komistuksen alas, mutta viimeaikaiset pakkaset näyttivät luoneen entistäkin komeamman seinämän.
Latu-Miilussa löysimme pihalta kaksi iloisesti meitä tervehtivää koiraa emäntänsä kera. Majan sisältä löytyi Kalevi kanttiinista sekä kaksi vierasta peräseinän pöydistä. Kalevi kertoi olleensa jo neljä kertaa kanttiinissa tällä viikolla, huomisesta ei vielä ollut tietoa. Kalevi napsautti kahvinkeittimen päälle, joten pääsimme ryystämän sumpit pullan kera tovin odotettuamme.
Paluumatkalla kuljimme tietä myöten Vantaanjoen sillalle asti, josta käännyimme joen uomaa noudattavalle latu-uralle. Muistelin pari viikkoa aikaisemmin joen olleen valtoimenaan, mutta nyt se oli jälleen jäässä. Palasimme lähtöpaikalle Hyyppärän hevostallien parkkipaikalle noin klo 12.40, mutta ranteessani matkaa mitanneen mittarin mukaan olimme liikkeellä olleet 2 tuntia ja 11 minuuttia ja matkaa kertyneen vajaat 8,5 kilometriä.
Tässä olikin Ladun tämäntalviset laturetket. Kumpikin käveltiin tällä kertaa lumen vähäisyyden takia. Tosin metsässä totesimme lunta olevan juuri ja juuri riittävästi hiihtämiseen, jos ladun vain vetää itse. Toivotaan kuitenkin, että lunta vielä saataisiin vähän, ennen kuin tuo kevätaurinko sulattaa kaiken.
-Lauri
