Kävelyretki Usmissa 23. helmikuuta
Lumikenkäilyä korvaava kävelyretki Usmissa tehtiin neljän ulkoilijan voimin helmikuun viimeisenä sunnuntaina. Lähdimme Usmin uimarannan pysäköintipaikalta polulle, joka vie Usminrinteentielle. Palokärki huuteli lähistöllä ja lehahti kirjanpainajan vahingoittaman kuusen rungolle evästelemään.
Ylitimme tien ja kantavalla hangella kävellen oikaisimme raviojan yli Pikku-Usmilammen jäälle. Tästä oli lyhyt matka ulkoilureitille, johon ei kuluvan talven aikana ole päästy tekemään hiihtolatua vähäisen lumipeitteen takia. Kävelimme pätkän matkaa tuota uraa pohjoista ilmansuuntaa kohden. Jonkun matkaa ennen Pikku-Karhulampea poikkesimme uralta oikealle, hankikannolla. Nousimme kallioille Pikku-Karhun itäpuolella. Havaitsimme hirvieläinten jälkiä kalliolla, ehkäpä joku ihminenkin oli jäljistä päätellen käväissyt talven aikana ihailemassa kalliolta avautuvaa maisemaa.
Jatkoimme Iso-Karhulammelle ja pysähtymättä edelleen polkua pitkin Karhusuon pohjoispäähän. Alueella oli lumessa runsaasti eläinten jälkiä, varsinkin jänikset tai rusakot ja hirvieläimet olivat näköjään liikkuneet noilla tienoilla. Tiaisten visertelyä ei voinut olla huomaamatta. Päätimme nousta Kaksoislammen laavun ja Latu-Miilun väliselle polulle, jota käyttäen laskeuduimme kallioilta Latu-Miiluun.
Ladun majalla olevalla laavulla istahdimme valmiin nuotion ääreen ja hörpimme lämmintä juotavaa. Makkaroiden nokeamistakin harrastettiin. Majalla kanttiinivuorossa päivysti Kalevi, ja kanttiinin tuotteista valikoimme suuhun sopivia herkkuja itse kukin maun mukaan.
Jatkoimme matkaamme Iso-Kypärän suuntaan muutaman satametrisen ja saapuessamme Kaksoislammelle johtavalle uralle käänsimme nokkamme aurinkoon, siis etelän suuntaan. Nousimme polku-uraa ylös ja hämmästelimme polun vieressä hangessa olevaa raahausjälkeä. Se vaikutti ensisilmäyksellä erikoiselta, mutta hetken pohdittuamme ymmärsimme sen olevan isohkon linnun tekosia. Jäljen tekijä paljasti itsensä polun läheisyydestä naksuttavalla ääntelyllään.
Ukkometso lehahti männyn oksilta tantereeseen ja pörhisteli meille. Jätimme luontokappaleen rauhaan, vaikka sen näkeminen olikin sykähdyttävää. Toki valokuva sentään otettiin ja jatkoimme matkaa.
Kävelimme pohjoisemman Kaksoislammen jäälle. Alhaalta havaitsimme, että laavulla oli retkeilijöitä nuotin ääressä, mutta meillä ei ollut tarvetta pysähdykseen, joten emme nousseet laavulle. Matkamme jatkui eteläisemmän lammen kautta Iso-Karhulle johtavalle polulle ja edelleen Usminrinteentielle. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja palattuamme uimarannan pysäköintipaikalle tunsimme retkipäivän olleen onnistunut.
Matkallamme kuulimme toisilta ulkoilijoilta havainnoista joutsenista. Kevät koittaa!
-Timppa
