Laurin pyöräretki 17. toukokuuta

Laurin pyöräretki suuntautui jälleen Riihimäen suuntaan. Edellisenä päivänä säätiedotus lupaili vielä sateista keliä aina iltapäivän kello kolmeen saakka. Aamulla samainen ennuste lupaili kuitenkin sään poutaantuvan jo kello kymmenen hujakoilla, jolloin retkemme oli aikeissa käynnistyä. Pääsinkin kuivin jaloin lähtöpaikalle, jonne tulivat myös Jarmo sekä Sulo minun jälkeeni. Tunnetusti Sulo oli polkaissut pyöränsä liikkeelle jo Nuppulinnassa, joten hän oli myös ehtinyt maistaa säiden haltijoiden tuomisia matkalla Hyvinkäälle. Lähdimme siis kolmeen Pekkaan matkaan. 

Sääennuste kuitenkin piti tällä kertaa kutinsa, eli retkellämme emme lainkaan kastuneet. Ennen Riihimäkeä meidät ohitti jokunen pyöräilijä, ja kun he tovin kuluttua taas tulivat vastaamme, tiesimme heidänkin osallistuvan kaupunkien väliseen Pyörillä ilman moottoria-tapahtumaan. Oma arvioni oli, että ainakin tuona aamuna Hyvinkää näytti olevan hienoisessa johdossa.  Mekin pidimme ensimmäisen taukomme tapahtuman kääntöpaikalla skriivaten omat korttimme osanottolaatikkoon. Jarmo kehaisi tuolloin tuoneen oman panoksensa kisaan jo 15 vuoden ajan joka ikisenä päivänä, kun se vain oli mahdollista. On siis joukossamme melkoisia himopolkijoita.

Me jatkoimme matkaa kohti kaupungin keskustaa kääntyen Teollisuuskadun risteyksestä kohti Ullan pakaria, jossa pidimme vähän pitemmän kahvipaussin. Säätila oli kuitenkin sen verran kolea, että kaikki päättivät nauttia kupposensa sisätiloissa. Kahvia nauttiessamme, joku bongasi Kalevin kassajonossa. Huikkasimme hänet pöytäämme, jolloin kävi ilmi, että hän oli päättänyt lähteä katsomaan, miten me reissullamme pärjäämme. Eihän meillä siihen asti ollut mitään hätää, mutta oli toki mukava tietää, että kyyti olisi ollut lähistöllä, mikäli rengasrikko tai jotain muuta isompaa olisi ilmaantunut. 

Jatkoimme matkaamme vajaan puolen tunnin paussin jälkeen. Nyt oli jo pientä toivoa, ettepä ehkä se aurinko jossain vaiheessa voisi näyttäytyä. Poikkesimme vanhalta kolmostieltä uudelle Valion kierrokselle, ja kun jälleen ylitimme moottoritien, jatkoimme vanhaa Arolammin tietä kohti Hyvinkäätä. Puikkelehdimme Kermintien kautta myllyn ohittavaan nousuun, jonka allekirjoittanut vielä tämän kerran ainakin jaksoi polkea ylös asti. Vaiveronkadun lähtöpaikalle palasimme 2 tunnin ja 40 minuutin taivalluksen jälkeen, ja matkaa kertyi noin 30 kilometriä eri mittarien mukaan.

-Lauri