Nastakenkäkävely 1. helmikuuta
Yhdistyksemme tapahtumakalenterin mukaan helmikuun 1. päivänä kuului olla lumikenkäretki Sveitsinpuistossa. Onnettoman huonon lumitilanteen vuoksi lumikenkäily ei tullut kuitenkaan kysymykseen. Vaikka aukeilla paikoilla lunta olisikin paikoin riittävän paksu kerros lumikenkäilyä ajatellen, metsässä varvikko pistää ohuen härmän läpi. Lumikengät haittaisivat kulkemista, takertuvivat oksiin ja varpuhin. Eihän senkaltaista jaksaisi Erkkikään ja ensikertaa lajia kokeileva toteaisi tämän olevan myös se laitimmainen kerta, kun nyörittelisi lumikenkiä jalkoihinsa.
Laitoin tapahtumailmoitukseen nastakenkä retkestä, ja osallistuvalle vaatimuksen pitäväpohjaisista ulkoilukengistä. Tämän oli kaikki lähtöpaikalle saapuneet kiitettävästi huomioineet. Lauantaisen aamupäivän puolella, kellon lähestyessä yhtätoista Härkävehmaankadun pysäköintipaikalle saapui lisäkseni kahdeksan muuta ulkoilijaa. Ilahduttavaa oli myös se seikka, että täysin uusia kasvoja joukossa oli peräti seitsemän.
Suuntasimme askeleemme Sveitsin suppien välissä kulkevalle harjulle ohi Karl Staudingerin muistokiven. Varmuuden välttämisen ehkäisemiseksi pyrin seuraamaan, lipsuiko kenelläkään jalka jäisellä polulla tai hirviteltiinkö olosuhteita jollakin tavoin. Kun tätä ei ilmennyt, kertoilin valikoituja seikkoja alueen historiasta. Mainitsin esimerkiksi Hyvinkään Ladun urotyöstä, jonka ansiosta 1950-luvulla saatiin Sveitsiin valtakunnan ensimmäinen valaistu hiihtolatu. Ehkäpä jokin kertomani juttu oli jollekin osallistujalle aivan uusi juttu.
Myrskytuuli kaatoi taannoin melkoisen monta vanhaa ja haurasta kuusipuuta Perttulan niityn reunassa olevalta puiston kulmalta. Havainnoimme tapahtunutta ja pohdiskelimme pystyyn jääneiden puiden tulevaisuutta, sillä havaitsimme kaatuneissa ja pystyyn jääneissä kuusissa vaurioita.
Pienen hyönteisen, kirjanpainajan tekosiksi arvelimme lähes kuorettomat ja neulasettomat kuuset. Kirjanpainaja on noin puolen sentin mittainen kuoriainen. Ne lisääntyvät tuulenkaadoissa ja heikentyneissä pystypuissa. Nämä hyönteiset parveilevat touko-kesäkuussa, jolloin koiraat iskeytyvät puun päällikerroksen, kaarnan alle ja houkuttelevat paikalle naaraita. Naaraat järsivät emokäytävänsä ja munivat munat käytävän reunoille. Munista kuoriutuu kirjapainajan toukkia, jotka järsivät puihin lisää käytäviä ja lopulta koteloituvat. Koteloista sitten kuoriutuu aikuisia kirjanpainajia. Tällä toiminnallaan ne saavat aikaan puiden nestevirtausten katkeamisen ja siten puiden heikkenemisen yleisesti. Tuonkaltaiset vauriot tappavat lopulta kuusen. Varsin ikävä tapahtumaketju, eikä helpotusta asiaan ainakaan tuo se seikka, että kirjanpainaja taitaa olla varsin elinvoimainen otus.
Jatkoimme matkaa, kuljimme länteen ja luoteeseen ulkoilupolkuja pitkin.
Sveitsinpuisto on laajuudeltaan kaikkiaan 276 hehtaarin suuruinen. Puistoon sisältyy 96 hehtaarin laajuinen Sveitsin puiston luonnonsuojelualue. Sveitsinpuisto ei kuitenkaan ole luonnonpuisto, jollaiseksi joissakin yhteyksissä olen havainnut mainittavan. Suomen kaikki 19 luonnonpuistoa ovat valtion mailla, Metsähallituksen hoidossa. Luonnonpuistot ovat pääosin yleisöltä suljettuja. Muutamassa luonnonpuistossa saa liikkua retkeilypolkua pitkin ja niissä on retkeilyrakenteita. No, Sveitsinpuisto on ehkä tärkein osa Hyvinkään viheralue- ja ulkoilureittiverkostoa, viheralueohjelman mukainen keskuspuisto.
Tallustelimme siis ulkoilupolkuja pitkin ja päädymme alueen luoteislaidalle, pieneläinten hautausmaalle. Mietimme, että lemmikit ovat hyödyllisiä sekä kehon että mielen terveydelle. Ne auttavat ihmistä pysymään fyysisesti aktiivisena ja tuovat paljon iloa. Eipä ihme, että edesmenneitä koiria, kissoja, kilpikonnia ja muita lemmikkieläimiä kaivataan ja muistetaan.
Jatkoimme matkaa Härkävehmaansuon länsireunassa kulkevaa polkua pitkin aina lähelle Talvisillan laskeutusaltaita. Noiden laskeutusaltaiden tarkoitus on poistaa humusta Terrisuon alueelta johdetun orsiveden joukosta. Humuksen poistamisella estetään Vantaanjoen rehevöitymistä. Terrisuo on, tai oikeastaan oli Hangonsillan kohdalla.
Sveitsin alueen lähteiköistä ja Härkävehmaansuolta purkautuvat vedet virtaavat kirkkaina Vapunojaa pitkin kohti Vantaanjokea. Astelimme Vapunojan varrella olevaa polkua pitkin Härkävehmaan kodalle. Kodalla oli saapunut meitä aikaisemmin perhe, joka oli tehnyt kodan tulisijaan pikku nuotion. Olin kantanut repussani muutaman halkaistun klapin nuotiotarpeiksi, mutta ne säästyivät tällä kertaa. Nautimme hetken eväitämme ja jatkoimme matkaa polkua seuraillen Sveitsin lähteelle, jossa maahan painetusta putkesta purkautuu pohjavesi pintaan. Toki Sveitsin alueella on useita muitakin lähteiköitä ja alueella on vanhastaan useita kaivoja sekä uudempia, rakennuksen suojassa olevia vedenpumppaamoita.
Päästäksemme lähtöpaikallemme, täytyi vielä kavuta rinne ylös, ja päädyimme ensin entisen laskettelurinteen ylätasanteelle sekä motellin parkkilaanin reunassa olevan curling radalle. Seikkailupuisto toimii sulan maan aikaan, nyt ei ihan sulaa maata näkynyt, eikä supan ylittäjiä vaijerin varassa liukuen. Kevättä kohden kylläkin mennään!
Aikaa puistoretkellä kului noin kaksi tuntia. Kilometrejä en oikeastaan tiedä, mutta 5-6 kilometriä lienee oikeansuuntainen arvaus.
-Timppa
