Retki Petkelsuolle 25. lokakuuta

Taivaalta tipahteli hiljakseen vettä, kun starttasimme perinteiselle retkellemme Petkelsuolle Puolimatkan koulun pihasta 12 henkilön voimin kolmeen henkilöautoon pakkautuneina Kattopeitteentien päähän. Reipas joukkomme ei säätilaa säikähtänyt, tämähän on tavallinen loppusyksyn keli.

Kumisaappailla varustautuneina astelimme Rauhalan perukoilta suon reunaan. Suon kaakkoislaidalla on tehty ennallistamistöitä kaatamalla suo-ojan reunoilta puustoa ja rakentamalla ojaan patoja. Tarkoituksena on tietenkin nostaa suolla olevan veden pintaa. Vettä ja märkiä maastokohtia tuli toki vastaan jo ennekuin pääsimme suon itälaidalla olevan valtaojan varteen. No, ei sentään kenelläkään saappaat hörpänneet suovettä, mutta taisi kuitenkin jonkun takapuoli pikkaisen kastua teutaroidessamme epätasaisessa maastossa. Ojien ylittäminen ei käy loikkaamalla, mutta patojen kohdalla se onnistuu ihan kävellen. Jäljistä päätellen niitä hyödyntävät myös alueen eläimet.

Suolla suuntasimme kulkumme allikoiden tienoille. Edellisvuoden syksyllä oli suolla vedenkorkeus mahdollisesti ylempänä, mutta kyllä nytkin piti tarkkaan katsoa, ettei suonsilmä vetänyt puoleensa.  Pääsimme kiertämään mukaville paikoille kuitenkin tuttuja reittejä pitkin, olemme usein aikaisemminkin käyttäneet. Karpaloita havaittiin ja pikkuisen poimittiin ainakin pusseihin ja suuhunpantaviksi. Nautimme eväitämme lampien välisessä metsäsaarekkeessa. Topatut, rispaantuneet hiihtohaalarit olivat edelleen tutussa paikassa männynoksalla riippumassa, Lieneekö siihen ne jättänyt keväisillä hangilla hikoillut hiihtäjä. Ihailimme maisemaa ja havainnoimme luontoa sekä sammalten punaväriä. Palailimme metsänreunaan ja astelimme ojanvarsipolkua alavirran suuntaan. Ojan ylitys tapahtui taas padon kohdalta, sillä vuolaana virranneen uoman ylitys ei muuten ollut mahdollista. 

Matkaa kertyi suo-osuudella noin 3,5 kilometriä ja aikaa kului kaikkiaan reilu 2 tuntia

-Timppa