Tiistain aamukävely 8. huhtikuuta
Tiistaiaamu oli tuulinen, mutta onneksi aurinko oli jo korkealla ja lämmitti mukavasti seitsemää Hitsaajat patsaalle saapunutta ulkoilijaa. Turisimme talven ja kevään kuulumiset, olihan aamukävelyt olleet tauolla menneen talventekeleen ajan. Nyt maa oli vapautunut talven kahleista, vai lieneekö niitä sitten ollutkaan. Kännykän kellon digitaalinäytön osoittaessa aamuyhdeksää suuntasimme päättäväisesti ensin torin yli ja Jussinmäen ohitse kohti Suokatua. Jussinmäki on saanut nimensä työmies Jussi Forsströmin mukaan, joka asui isältään perimässään talossa mäen tienoilla 1900-luvun alussa. Ennen Forsströmejä mäkeä kutsuttiin Kukkuramäeksi. Jussi kuulemma ilahdutti alueen lapsia talvisin tekemällä liukumäen kallion päältä alavimmille maille.
Hämeenkadun ja Jussinmäen välissä sijaitsi aikoinaan rautateiden keskuspuutarha. Jussinmäellä kasvaakin joitakin puutarhakarkulaisia, tiettävästi mm. sinikuusamaa, Euroopan happomarjaa ja hyvin harvinaista kääpiösorvarinpensasta. Mistä lienee jälkimmäinen nimensä saanut? Enpä usko pensasta pienikokoisten sorvia hyväksikäyttäen metallia tai puuta työstävien henkilöiden nimikoksi. Ruotsinkielinen nimi tuolle kasville on dvärgbenved, joka on suomennettuna kääpiöluupuu. Kasvin nimi viittaa kuitenkin siihen, että tuosta pensaasta on olemassa myös kookkaampi versio. Mielenkiintoinen ja hieno paikka on Jussinmäki ja kunniakas sen historia.
Astelimme siis Suokadulle, ja käännymme Torikadun kulmasta Kankurin liikuntapuistoon. Alueella on mm. lämmitettävä täystekonurmi ja hiekkakenttä sekä huoltorakennus. Kankurin kentät ovat tärkeitä kaupungissa palloilua harrastaville ja kovassa käytössä. Kankurin liikuntapuiston välittömässä läheisyydessä on myös skeittipuisto, jousiammuntarata, ulkokuntoilupaikka ja Terveysmetsäpolku.
Ylitimme hiekkakentän suunnaten sorsalampia kohti. Noille kulmille, ulkoilureitin viereen on istutettu ulkoilijoita ilahduttamaan melkoisen paljon alppiruusuja. Happamassa suomaassa lieneekin otollinen kasvualusta noille kasveille. Alppiruusut kukkivat kesäkuun alkupuolella, nyt huomasimme kasvien olevan suojattu havuilla.
Tehtaansuon kaupunginosasta löytyy Värimestarinpuisto, jonka halki kulkee mukava ulkoilureitti. Tuo väylä ohittaa alueelle rakennetut kerrostalot sekä metsän viereiset lampareet, johtaen Suokadun päähän, pysäköintipaikalle. Reitillä piti menneenäkin talvena olla luisteluun jäädytetty baana edellistalven tapaan. No talvi oli mikä oli, talvilajien harrastaminen jäi kotiseudullamme osittain yritykseksi. Aurinkoisena aamuna emme muistelleet talven vesikelejä, vaan ihastelimme kevättä!
Suokadun liikenneympyrä sivuutettiin, ja nousimme polkuja hyväksikäyttäen Tanssikallion hirsitaloalueen sivuuttaen varsinaisen kallioalueen päälle, jatkaen ulkoilureittiä pitkin ohitse Kenraalinkulman suuntaan. Ulkoilureitillä kulkien taipaleemme jatkui lentokentän reunaan ja tietä pitkin lentokenttärakennuksen tuntumaan. Konepaja-alueen aidan ja lentokentän välissä risteilee metsäkaistaleella polku, jota oli mukava astella. Tuossa metsälössä on muistokivi, joka kertoo purjekonetta kohdanneesta onnettomuudesta huhtikuussa vuonna 1968. Purjekone kääntyi kaarrosta syöksyyn, kun ohjaussauva oli irronnut. Koneen kuomu oli auki, mutta ohjaaja ei ehtinyt hypätä, vaan menehtyi turmassa.
Niinistönkadulle saavuttuamme olimme Sahanmäen teollisuusalueen reunamilla. Sahanmäen kaupunginosan nimi juontuu alueella vuosina 1908–1909 toimineesta Niilo Ahlgrenin sahasta. Onnisen toiminnot ovat alueelta siirtymässä Riihimäelle johtavan tien varteen. Pähkäilimme, että muuttokuormia kulkee julmetusti, ennen kuin kaikki tavara on siirretty plaanilta pois. Teollisuusalueella on runsaasti työpaikkoja, onneksi Onninenkaan ei sentään vaihda paikkakuntaa, sillä uudet toimitilat pysyvät nippanappa Hyvinkään kaupungin puolella.
Konepajan rataportin läheisyydestä, Telipuistosta siirryimme Karjalantielle ja puikahdimme kevyenliikenteen väylää käyttäen Sahanmäen puistoon. Pohjoispuiston koulun ohitse päästiin Runebergin katua pitkin. Katu on saanut nimensä parantolan perustajiin kuuluneen Johan Wilhelm Runebergin mukaan. Hän oli lääketieteen professori, valtiopäivämies, valtioneuvos ja kansanedustaja Suomen ensimmäisessä eduskunnassa. Runoilija Johan Ludvig Runeberg oli hänen isänsä.
Parantolanpuiston halki kuljettuamme olimme pian kävelyretken päätepisteessä, Willan edessä. Retki oli onnistunut, monta ajatusta ja kuulumista tuli mukana olleiden kanssa vaihdettua ja mieli virkistyi. Aikaa kului melko tasan 2 tuntia ja kilometrejä kertyi hiukan yli yhdeksän. Alla kartta reitistämme. Kiertosuunta oli siis vastapäivään.
-Timppa
