Kansallisen hiihtopäivän retki 21. helmikuuta

Hyvinkään Latu järjesti hiihtoretken johonkin suuntaan Pohjoisen ohikulkutien parkkipaikalta viime lauantaina. Suuntaa ei voitu ennakolta määrittää, koska lumi- ja keliolosuhteet olivat turvallisuussunnitelmaa laadittaessa vielä epäselviä. Olin edeltävän viikon Kolilla hiihtämässä, joten en voinut käydä tutkimassa tilannetta ennakkoon paikan päällä. 

Olin siis lähtöpaikaksi valinnut tuon parkkipaikan, sillä se antoi mahdollisuuden lähteä hiihtämään useaan eri suuntaan. Edellisenä päivänä sain puhelimitse tiedon, ettei Hyhs-maja Paukunharjulla todennäköisesti ollut auki, sillä majavastaavan mukaan kukaan ei ollut ilmoittautunut päivystäjäksi klo 16 mennessä. Netistä ei myöskään löytynyt tietoa mahdollisesta Lehtolan aukiolosta, sen sijaan Suonummella maja olisi auki, kuten myös Latu-Miilu. Matka Miiluun olisi tarkoittanut kuitenkin kiertoa Hyyppärän kautta ja vielä niin, että yli puolet olisi ollut hiihdettävä vain pohjustettua uraa pitkin mennen tullen, joten en pitänyt tuota vaihtoehtoa kovin mahdollisena.

Lähtöpaikalla ei kuitenkaan näkynyt ristin sielua, joten päädyin tekemään omat ratkaisuni. Olisiko huono talvi tai mahdollinen nollakeli pelottanut osallistujia? Tuo reitti Kiistaveikkojen majalle tuntui houkuttelevalta. Hiihtosillan kupeella havaitsin, ettei tuotakaan reittiä ollut ajettu, mutta kun reitille kuitenkin muutamat suksenjäljet näyttivät katoavan, päätin itsekin yrittää onneani. Hiekkakuopan reunalla reitti kulki välillä polun pohjalla, välillä vanhaa latu-uraa pitkin. Kun ehdin Rutikalta tulevan tien viereen, havaitsin sen auratuksi, mikä mielestäni selitti sen, miksei tänä talvena tuota latuyhteyttä ollut avattu.

Yritin edetä tiellä mahdollisimman varovasti, mutta välillä silmiinpistäviä kiviä oli niin paljon, että päädyin kantamaan suksiani osan matkaa. Neljän majan risteyksestä löysin useamman tukkikasan. Jatkoin vielä puolisen kilometriä kohti Omaa Kotia, mutta koska samaan suuntaan johtivat myös metsäkoneen jäljet, päätin luopua Suonummen tavoittelemisesta ja kääntyä takaisin. 

Lähtöpaikalla mittariin oli kertynyt vajaat 11 kilometriä ja aikaa tuohon jotokseen meni noin kaksi ja puolituntia. Olipa siinä seikkailua kerrakseen. Päätin hiihtää vielä kotiini Talvilsiltaan, joten pääsin kokemaan tuon mainostamani pohjustetun osuuden.

Onneksi sunnuntain pyry muutti tilanteen niin, että nyt Hyvinkäältä löytyy jo ajettuja latujakin. Tänään 23.2. hiihdimme Päivin kanssa Suokadun parkista lentokentälle ja edelleen Tapainlinnan koululle ensiluokkaisilla laduilla.

Hiihtoterveisin,

Lauri