Miilun patikka 17. lokakuuta

Perinteinnen Miilun patikka kierrettiin sunnuntaina 17. lokakuuta. Kalevin johdattelema 27 + 1 henkinen ulkoilijajoukko kiersi noin kolmentoista kilometrin mittaisen lenkin. Reitti kiersi Usmin maastossa kymmenen lammen kautta. Päivä oli ulkoiluun erityisen hieno. Aamu valkeni hiukan utuisena, mutta päästyämme Piilolammen maisemiin meitä helli upea auringonpaiste.

Miilun patikan alkupiste oli Latu-Miilu.

 

Matkaan lähti yhteensä 29 jalkaparia...

Kaksoislammelle johtavan polun varrella.

Kaksoislammelle on Latu-Miilusta matkaa noin kilometrin verran. Kaksoislammella on tulentekopaikka ja laavu. Kohtasimme nuotiolla nuorisojoukon, joka oli yöpynyt edellisyön laavulla. Tässä toinen kahdesta lammesta...

... ja tässä se toinen...

...Kaksoislampien eteläinen lampi.

 

Iso-Karhulammen ympäristöstä on aikoinaan louhittu kuuluisaa mustaa kiveä, gabroa, myyntinimeltään "Hyvinkaa Black". Kuvassa lammen takana oleva jätekivikasa on syntynyt louhinnan seurauksena.
 

Iso-Karhulampi.

Suppilovahveroita löytyy vielä. Nämä kasvoivat Pikku-Karhulammen läheisessä maastossa.

Matkamme jatkui rivakasti kohti Urolampea...

 

Sammaleen seasta loistaa vihreä nahkajäkälä.

Saavuimme Urolammille...

 

... ja pidimme evästelytauon.

 

Nousimme vanhalle kaivoskentälle, Hyvinkäänvuorelle.

 

Hyvinkään menneisyyteen liittyy kaivostoimintaa. Tiettävästi vuonna 1616 Ruotsi-Suomen nuori kuningas Kustaa II Adolf kävi Hyvinkäällä selvittämässä löytyisikö Hyvinkään Hopeavuoresta, hylätystä kaivoksesta vielä hopeaa. Himoittua jalometallia ei täältä löytynyt, mutta myöhempinä aikoina hopeinen kuu sai kunnian koreilla Hyvinkään maalaiskunnan vaakunassa. Kaivosmonttu pitää salaisuutensa ja on muistona jälkipolville menneistä ajoista.

 

Metsä kätkee muitakin asioita...

... pienen pieniä rasioita...

 

Mätälammen lehdossa ei ole saha soinut, eikä moto möyrinyt. Lehto onkin rauhoitettu luonnonsuojelualue.

Mätälampi oli saanut ohuen jääkannen edellisyönä.

Saavuimme Piilolammelle...

 

 

...louhikkoisen rannan kautta...

 ...auringonpaisteeseen!

Kallion päälle eväitä syömään...

 

...makkaraa paistamaan!

Retken nuorin ja varmasti virkein jäsen poseraa...

...ja nauttii!

 

Piilolampi lokakuun auringonpaisteessa.

Komea keltahaarakas kasvoi Piilolammelta lähtevän polun varressa.

Matka jatkui latupohjaa pitkin kohti Iso-Kypärälampea

 

Iso-Kypärälampi.

Joukkomme patikoimassa kohti Latu-Miilua.

 

 

Kypäräsuon kohdalla oli latupohjalle levitetty uutta hiekkaa.

 

 

Vielä viimeinen nousu ja perillä ollaan Latu-Miilussa. Matkaa kertyi noin kolmetoista kilometriä, aikaa kului noin neljä tuntia.

Eikä väsytä yhtään!