Kevätillan kävelyretki Usmissa 17. maaliskuuta
Takavuosina maaliskuun puolivälissä Hyvinkään korkeudella oli useasti mainiot hiihtokelit, kun talvet olivat kunnon talvia. Nyt jo kahtena talvena vähäinen lumipeite on pakottanut hiihtäjän hakeutumaan toisen kaltaisiin harrastuksiin.
Ohjelmassamme oli jo toisen kerran kävelyretki pimeän aikaan ja otsalampuin varustautuneina Usmin maastoihin. Tiistai-illalla sovitulle lähtöpaikalle Usmin uimarannan paikoitusalueen reunaan kokoontui retkijoukkomme, kolmen miehen ja neljän naisen kokoinen. Olin varannut auton perään nuotiopuita, joita jaoin muutamalle retkeläisellekin kannettavaksi. Kerroin kohteestamme ja valistin myös mahdollisesta matkareitin vaaroista. Retken ilmoituksissa olikin jo etukäteen varoitettu mahdollisesti jäisistä poluista ja kehotettu matkalaisia varustautumaan nastapohjaisin jalkinein. Päivä oli painunut mailleen jo puoli tuntia aikaisemmin astellessamme hämärään metsään, joten valoneuvot olivat heti alkumatkasta tarpeen. Polkureitillä, joka johtaa parkkilaanilta Usminrinteentien mutkaan on pari talvisen Hannes myrskyn kaatamaa vankkaa kuusipuuta poikki polun. Tämänkaltaiset esteet kiersimme menomatkalla, vaikka vaihtoehtoista ja kunnollista uraa ei ollut helppo löytää pimeydessä. Esteistä selvittiin kunnialla ja loppumatka kuljettiinkin huomattavasti parempaa väylää perille asti. Joukossamme oli henkilö, joka ei ollut aiemmin käynyt Iso-Karhulammella, eikä tuntenut alueen louhosten historiaa. Siksi poikkesimme ennen nuotiopaikalle saapumistamme louhoksella ja kerroin hiukan alueen menneisyydestä.
Pääsimme Iso-Karhulammen nuotiopaikalle ja pian paloi nuotiokehässä mukanamme tuomat koivuklapit. ”Talon” puolesta ei näkynyt olevan kalikkaakaan. Eipä silti, meidän retkillämme emme ole koskaan polttaneet muita kuin itse tuomiamme polttopuita. Makkaraa kärvennettii ja teetä hörpittiin.
Jutustelimme niitä näitä nuotion loimutessa pimeässä illassa. Kuulostelimme välillä, mahtaako siivekkäät tai nelijalkaiset metsän asukkaat viestitellä näin kevätiltana. Hiljaista oli, mutta kaukaa kuului kuitenkin moottoritieltä liikenteen äänet. Joku havaitsi ”Mooseksen nappikaupan” avautuneen. Taivaalta olivat pilvet väistyneet ja sen seurauksena tuntui ulkoilman lämpötilakin laskeneen lähemmäs nollaa. Nuotion hiipuessa lähdimme paluumatkalle, joka sujui ripeästi. Palasimme tuloreittiä uimarannalle klo 20.50.
-Timppa