Lumikenkäilyjä maaliskuussa

Lumikenkäretket ovat saaneet hyvän suosion talvisina tapahtumina. Ohessa kuvia Puolimatkan- Sonninmäen lumikenkäretkiltä 4.3. ja retkeltä Iso-Haiskarin lammelle 18.3. Kuvat Timo Tuomainen ja Timo Repo.

Sonninmäessä päästiin lumikenkäilemään mainiossa kevätsäässä. Hankikantoa oli jonkin verran, mutta ei kuitenkaan joka paikassa.

Mitähän tässä tapahtuu...

...no sorakuopalla oli joku pikkupoika siirtänyt soraa kaivinkoneellaan...pitihän sen toimintaa testata!

Ylös vaan niin että heilahtaa!

Niin että ylös vaan heilahtaa!

Erinomainen oli säätila myös maaliskuun 18. päivänä, kun joukkomme suunnisti Kytäjän maisemiin, kohti Iso-Haiskaria.

Hangelle kertyy keväällä havunneulasia ja muuta roskaa. Eivätpä nuo lumikenkäilijää haittaa, päinvastoin. Luontoäiti muotoilee niistä mukavanlaisia kuvioita.

Metsässä liikuttaessa tulee tietenkin ylä- ja alamäkiä. Lumikenkäilijä selviää niistä suksimiestä ja -naista helpommin!

Ah! Auringonsäteet hyväilevät autuaallisesti metsästä ulosputkahtaneita retkeläisiä.

Iso-Haiskarin jää ei näyttänyt enää kovin vahvalta, siksi emme uskaltautuneet juuri rantaa pisemmälle.

Silkkaa nautintoa!

Vietimme reilun tauon nuotiopaikalla. Edellinen retkeilijä oli jättänyt mukavat tulet. Lisäsimme nuotioon muutaman mukanamme tuomamme klapin, jotta makkarat saivat hienon tumman värin, ja savuisen aromin.

Eväät tuli nautittua, ja paluumatka alkaa!

Ainahan joukkoon mahtuu joku lapsenmielinen, jonka pitää keikkua kukkona orrella!

Joka kuuseen kurkottaa..

...katajan latvaan...

...lopulta kompastuu!

Eipä tuokaan järkevältä näytä...

Kukapa pikkupoika sitä jäällemenoa voisi kuitenkaan vastustaa!

Oikeneehan se viimein, talven taivuttama!

Perillä ollaan. Mieli virkistyi taas kerran!