Hiihtoloma Pyhällä huhtikuussa 2010

Hyvinkään Ladun ohjelmassa oli huhtikuussa 2010 hiihtolomaretki Pelkosenniemen Pyhätunturille. Matkaan lähti viisitoista henkinen joukkue. Hiihtelimme Pyhän ja Luoston laduilla kuusi päivää.

Useimmat matkalle lähteneet matkustivat Pyhälle yöjunalla makuuvaunussa. Matkanjohtajanamme toimi Seija Vuori.

Valma ja Pirjo

Kemijärven asemalla vaihdoimme kulkupeliä. Möllärin linjat kuljetti meitä loppumatkan Pyhätunturin Asteliin.

Lähdimme Hyvinkäältä perjantaina illalla klo 20. Perillä Pyhän Astelissa olimme lauantaiaamulla yhdentoista jälkeen.

Heti majoittumisen jälkeen joukkomme suunnisti ladulle, kohti Kiimaselkää.

Kiimaselässä on Astelista on matkaa noin kuusi kilometriä. Siellä on laavu...

...ja paikallisen yrittäjän kotakahvila, jossa saattoi ostaa kahvia yms.

Tauon jälkeen oli mukava kääntyä paluumatkalle.

Paikallinen lämpömittari näytti lauantaina iltapäivällä noin kuutta lämpöastetta...

... ja lumimittari noin 60 cm lumensyvyyttä.

Lissullehan tieto mittarin osoittamasta lumensyvyydestä ei tietenkään riittänyt, vaan hän varmisti hangen paksuuden perinteistä menetelmää hyväksikäyttäen!

No joo, eihän sitä lumensyvyttä ollut tosiasiassa tarkoitus mitata. Suksisauva vain hutkahti hangen läpi ylämäessä, eikä meinannut nousta enää ollenkaan ylös kun sompa pahus jarrutti kovin.

Lähtihän se sauva lopulta irti ja iloinen naisjoukkue jatkoi matkaa!

Viitoitus laduilla on hoidettu mallikkaasti. Paikannimet ovat omaperäisiä, usein jotakin maastonmuotoa tai eläinten käyttäytymistä kuvaavia.

Karhunjuomalammen päivätupa on vankka, kelohirsinen taukopaikka kaunilla paikalla Pyhä-Luoston kansallispuiston sydämessä.

Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme yhteiskuvaan lähtiessämme hiihtolenkille. Kuvassa vasemmalta oikealle: Iiris, Kristiina, Valma, Riitta-Liisa, Kalevi, Hilkka, Seija, Raita, Kaarina, Pirjo. Marja-Liisa ja Lauri. Kuvata puutuvat Hessu, Pertti sekä kameran takana ollut Timo.

Hiiholenkki suuntautui Koparan porotilan suuntaan. Pyhän tunturijono näyttäytyy mukavasti...

... ja sitähän tässä taidetaan yhteistuumin tähyillä!

Tämä poronpolku ei löydy Lopelta, vaan Luoston tien varrelta, Koparasta.

Tästähän se selviää mikä tuo kopara oikeastaan on, mutta...

...turistillehan Kopara on kahvila-ravintola...

... ja aurinkoinen terassi!

Sukset narikkaan...

... kohta meitä odottaa...

... porontalja peffan alla, kaakaota mukissa ja mustikkapiirakkaa lautasella. Aaahh...!

Lauri suunnittelee vähän pidempää reittiä...

... joka veikin Kuukkelin kautta Kapustalle. Kapustatunturin päivätupahan on kunnolla tehty paikallista materiaalia käyttäen.

Tuvassa on tunnelmaa.

Pupujussin jalanjäljet ikkunan tasalle ulottuneessa nietoksessa näyttäisivät johtavan Huttujärven suuntaan.

Kapustalta Huttujärvelle on mukava alamäki. Huttulomassa odottaa hiihtäjää sitten tämän näköinen autiotupa. Selvyyden vuoksi: Huttuloma ei ole sikäläinen matkailuyritys, vaan tuo loma tarkoitaa aluetta tuntureiden välissä. Loma=väli.

Maanantai valkeni myös aurinkoisena. Kiimaselän lenkiltä näkyy hienosti Ukko-Luoston suuntaan.

Lunta oli mukavasti maastossa, vaikkakin kevät oli edistynyt jo pitkälle.

Huttujärven itärannalla on Huttulan latukahvio. Rantasauna lienee käytössä kesäisin.

Huttujärven latukahvilan kohdalla, järvenjäällä lepäili toistakymmentä poroa auringonpaisteessa.

Pyhän tunturijonoa kiertävä latu jatkuu Huttujärveltä Salmiaapa-nimiselle suolle. Hiihtäjien iloksi suon reunaan on pystytetty päivätupa...

... ja nuotiokatos.

Kansallispuiston rajalla kulkevan ladun varrella on tauon pitämistä varten leveä puomi, jonka päälle on mukava istahtaa hetkeksi levähtämään.

Tunturiaapaa Ukonhattu-nimisen tunturin eteläpuolella. Vasemmassa reunassa pikkukuru.

Pyhätunturin hotellin lähelle on pykätty uusi silta palvelemaan laskettelijoita. Mieleen nousee tätä katsellessa väkisinkin puheet kotoisen Kruununsonnin sillan hinnasta ja tarpeellisuudesta...

Huimapäinen laskettelija tulee alas Kultakeron mustaa kumpareikkorinnettä.

Astelin läheisyydessä Pyhäjärven rannassa on kunnan ylläpitämä uimaranta. Rannalle on pystytetty komea laavu. Vietimme maanantai-iltaa nokipannukahvia laavulla keitellen.

Pannu on sama, millä Usmissa on lukuisat kerrat patikkaretkillä kahvia keitelty. Kokkina tälläkin retkellä toimi Kalevi.

Tuoksun voi tästäkin melkein aistia!

Elävän tulen tuijottelussa on jotakin taikaa...

Tiistaiaamu 13.4. Latu kutsui taas hiihtäjiä!

Luostolle mentäessä on matkan varrella Kiimalaavu. Tuntui olevan suosittu hiitäjien retkikohde.

Ukko-Luoston laelle on pystytetty säätutka.

Lampivaaran rinteellä kasvaa komeita aihki-petäjiä...

...ja kelohongista on pykätty vallan mahtava rustinki...

...jossa toimii kuppila jonka tarkoituksena taas on saada munkkikahveella etelän miehen ilme muikeaksi hiihdon lomassa!

Lampivaarasta on Pyhän suuntaan lähdettäessä mukava, pitkä alamäki. Pyhälammen kohdalla on päivätupa ja laavu.

Luppoa ja naavaa roikkuu kuusten oksistolla

Hiihtäjä kun kaivaa evaskäärönsä esille, paikalle ilmestyy vaivihkaa tarkkailija...

...Kuukkeli!

Tämä veijari olikin tosi kesy...., mutta hänpä asustelikin lähempänä maalikyliä...

... ja tavattiin aivan toisella suunnalla. Nimittäin parin heppusen huhkiessa suksinensa missälie Luostholla, suuntasi pääjoukko lumikengillä Soutajatunturia kohti.

Ja kylläpä oli vaivan arvoista. Soutajalta näkyy hienosti koko Pyhän tunturijono aina Luostolle asti.

Perisuomalaiseen tapaan seuraava ohjelmanumero olikin makkaroiden poltto...

...Soutajatunturin kodalla.

Tokihan sinne Luoston hienoissa maisemissa hiihtelivät muutkin kuin Lauri ja Timppa. Aurinkokin helli hiihtäjiä.

Voitte uskoa kaikki, jotka ette tälläkertaa matkaan päässeet: matka oli upea ja jos ihmisellä on jokin akku tms. se kyllä varautuu tämänkaltaisessa paikassa! Upeaa! Mahtavaa!