Lumikenkäretki 28. maaliskuuta

Talven neljäs ja samalla viimeinen lumikenkäretki käveltiin tällä kertaa varsin raskaassa vesikelissä. Lumikenkä upposi paikon jopa puolen metrin syvyiseen märkään, valkeaan massaan. Tässäkin kelissä latulaiset selvittivät vetäjän suunnitteleman reitin hienosti, kunhan vain huomattiin edetä kelin edellyttämällä vauhdilla. Elämyksiä oli nytkin mukavasti tarjolla. Tässä muutamia kuvia reitin varrelta.
Nokka kohti Paarijoen kanjonia.

Kanjonin länsilaitaa

Peikkometsä?

Kanjonin pohjalla kulkevan Paaliojan uomaa oli joku hiihdellyt vielä pakkaskelien aikaan

Kun uutta lunta ei ollut taivaalta vähän aikaan tipahdellut, niin kevään hangenpintakin näytti jo aika karikkeiselta

seitsemän kenkäilijää, jonon muodostus syntyi kuin luonnostaan

Sukat 'makkaralla' on syytä korjata matkan aikana, mikäli haluaa välttyä ikäviltä jälkiseuraamuksilta

Johan helpotti...

Lumitalven tuomia esteitä

Ladun majan takaa löytyvät näinkin komeat kalliot

Lumikenkäretken reitti kiersi Latu-Miiluun, jossa Tarja keitteli laavulla kahvit.

Banaaniakin paistettiin...

Ei sitä kahvivettä sentään lumesta tarvinnut sulattaa. Tässä sulatetaan pannun huuhteluvesi.

Ja sitten matkaan. Latu-Miilun tie oli aurattu, eipä joukko siitä kuitenkaan mennyt. Tietä käydenhän tien oot vanki! - Vapaa on vain umpihanki!

Tämän kertaisen retken saldoksi saatiin yksi rikkoutunut sauva ja rutkasti reipasta retkimieltä.