Lumikenkäretki 14. maaliskuuta

Kauden toinen Hyvinkään Ladun Lumikenkäretki käveltiin pikkupakkasessa ja kevyen lumisateen silloin tällöin meitä ilahduttaessa. Maastossa ei siis hirveästi ollut vielä kevään merkkejä näkyvillä päivämäärästä huolimatta. Retken puheenaiheeksi nousi tavan takaa nivelet ja ylipäätään liikkuminen varttuneemmalla iällä. Joukossamme mukana kulki Tarja, joka mainosti saaneensa uudet 'rautapolvet' vain kaksi kuukautta aiemmin ja pärjäävänsä meidän joukossamme vallan mainiosti. Ja näin kävikin ilmeiseksi sillä niin ripeästi hän selvitti joukossamme Usmin lukuisat nousut ja laskut. Tarjan viesti kaikille kohtalotovereille olikin Tarvan malliin, että eikun ylös, ulos ja lenkille...

Usminjärven parkkipaikalla oli hymy herkässä

Kaikenmaailman pusikoihin se Timppa meidät aina viekin...

Ei fanttien vaan lumikenkäilijöiden jälkiä

Vauhdin hurmaa

Hei, tietääkö kukaan, missä me ollaan...

Sauvontatyyliä

Jossei puun ympäri niin sitten...

Ensi kesän Jukolan viesti ei yllä aivan tänne asti

Lumitalven karsimaa

Karhulammella kuikuiltiin jo taukopaikan suuntaan, vaan tulipaikka oli lumen alla joten matkaa päätettiin jatkaa vielä Kaksoislammelle

Kantorouva talviasussaan

Koltun yksityiskohtiin kuuluivat kääpätaskut

Naapurilla hieman keväisempi päähine

Mäkeä ylös

Isokokoisella sommalla varustetut sauvat ovat mainio apuväline mäkeä ylösnoustessa lumikenkien kanssa.

Jokelalaisten omat lumikenkät heittivät takaosastaan mukavan lumipilven ilmaan

Metsämörrin kolo?

Kaksoislammella

näyttäytyi aurinkokin hetkellisesti

lumikengät parkkeerattiin laavun edustalle

Puhallanko?

Tottahan se syttyi! Makkaraa kun piti saada kärvennettyä...

... ja kahvi keitettyä!

Voi tätä nautintoa!

Juttukin luistaa...

...nuotion ympärillä eväitä syöden.

Paluumatka alkoi kevyen lumisateen merkeissä

Latulainen ei latua riko (ja riskillä rikoo on ruma)

Onko ketään kotona??

Paluu Usminjärvelle.

Bongaa Hyvinkään Latu!