Äitienpäivän perinteinen kesänavauspatikka 08. toukokuuta

Tämänkertainen Kesänavauspatikka saatiin tarpoa todellakin sangen kesäisissä olosuhteissa; aurinko paistoi täydeltä terältään ja metsässä lämpötila nousi niin korkealle, että t-paidoissakin patikoijat näyttivät tarkenevan vallan hyvin. Latukalenteriimme patikka oli merkitty keski-vaativaksi, mikä osoittautui varsin oikeaan osuneeksi, sillä niin monta terävää nousua Kalevi oli reitillemme löytänyt. Reitti noudatteli viime vuotisia polkuja, eli Latu-Miilusta suunnattiin ensin Paalijoen rannoille, täältä käänyttiin kohti Isoa Karhulampea, jossa syötiin eväät ja lopuksi palattiin Kaksoislampien kautta takaisin Latu-Miiluun. Kameran takana oli jälleen Lauri.

Ensimmäisellä tauolla saattoi pikaisesti hörpätä tai sitten keventää vaatetusta.

Reittimme vei metsän keskellä olleen aukean läpi,

joka vaikutti olevan varsinainen Valkovuokon (Anemone Nemorosa) valtakunta. Tämä äitienpäivien kaunotar onkin Uudenmaan maakuntakukka.

Ison Karhun nuotiopaikalla avattiin eväsnyytit. 

Metsäpalovaroituksen aikana nokipannukahvit keitettiin Kalevin Trangialla. Ja Kalevihan ei nokipannukahviin mittalusikoita tarvitse. 

Ei, tämä ei ole Aladdinin taikalamppu, vaan Kulta Katriinan henki se siellä kummittelee. 

Da da dam dam...

Kaksoislampien puukuuri ammotti tyhjyyttään menneen hiihtotalven jäljiltä.

Ja montakohan meitä olikaan?

Latu-Miilun piirissä kiiteltiin vetäjä ja suunnattiin ajatukset taas kotia kohti.