Isänpäivän patikka 13. marraskuuta

Marraskuun kolmastoista päivä patikoitiin Usmin maastossa Hyvinkään Ladun perinteinen Isänpäivän nuotiopatikka Kalevin johdatellessa suurilukuista joukkoamme. Olimme saaneet vieraiksemme Järvenpään Ladun ainavirkeän iskuryhmän. Naapuriyhdistysten väkeä on todella mukava viedä tutustumaan Usmin maisemiin. Lähdimme liikkeelle Latu-Miilusta ja kiersimme reilun seitsemän kilometrin pituisen lenkin. Reittimme kiemurteli Paalijoen suuntaan, edeten sieltä Iso-Kypärä- ja Piilolammen kautta Iso-Karhulammelle, jossa pysähdyimme evästelemään ja keittämään nuotiokahvit. Paluumatkan Latu-Miiluun kuljimme vanhaa aurinkolatu-reittiä. Kuvat ovat tällä kertaa Timon ja Laurin kameroista.

Lähtöpaikkana oli jälleen Latu-Miilu, jossa kirjasimme osanottajien nimet ylös.

Kalevi kertoi aluksi rettisuunnitelmasta ....

...jonka jälkeen ryhdyimme laittamaan suunnitelmaa toteen!

Välillä toki hetki huilattiinkin!

Kytäjän - Usmin maastosta löytyy lukuisia lampia. Monelle lammelle on myös opastus ja merkitty polku. Lukuisa määrä noita lampia on myös siellä, minne merkitty polku ei johda, eikä retkeilijä niillä tavallisesti käy.

Iso-Kypärälampi

Hei, miten sinne pääsee?

Iso-Kypärälammen nuotiopaikalle emme jääneet vielä taukoa pitämään.

Iso-Kypärälammelta lähdettyämme matka jatkui kohti Piilolampea. Polku Piilolle vei todellisen aarnimetsän halki.

Nousimme Piilolammen päässä kallion päälle ihailemaan maisemaa.

Välillä avitettiin kaveria.

Kallion päällä olivat jäkälät ja sammaleet liukkaita, mutta näköala lammelle on huikea.

Pudotus kallion päältä alas vedenrajaan lienee toistakymmentä metriä.

Kahmalokaupalla?

Piilolammelta suuntasimme kohti Iso-Karhulampea.

Metsän siimekseen...

Kaarnakuoriaiset ovat muutaman millimetrin pituisia kovakuoriaisia, joiden toukat elävät heikentyneiden puiden tai vastakaadetun puutavaran kuoren alla. Toukat syövät kuoren alla olevaa nilakerrosta. No, kuoriaisten toukat ovat puolestaan tikkojen ravintoa. Ja jälki on tämän kaltaista.

Tässä on kantokääpä, vaikkakin se tälläkertaa kasvaakin kaatuneessa kuusen rungossa. Kantokäävän voi tavata yleisimmin kuusipuussa, mutta myös lehtipuissa.

Iso-Karhulampi ei ole kylläkään koolla pilattu. Nätti pikku lampi keskellä metsää!

Syksyinen suo valmistautuu tulevaan talveen.

Poikain turinatuokio.

Pentti on istahtanut pöntölle...

Tuohisilla sytytettiin tulet pannun alle.

Eväät esille.

ja huikkaa väliin.

Pahkakupin omistajasta ei tule epäselvyyttä, kun nimi löytyy pohjasta.

Kalevi oli luvannut keittää teetä pakurikäävästä ja lisää tässä käävän kiehahtaneen veden joukkoon. Pakurikääpä on lehtipuiden lahottaja. Luontaislääkintää harrastavat ihmiset käyttävät kääpää lähes kaikkien mahdollisten sairauksien hoitoon. Venäjällä ja varsinkin Japanissa sillä on kova kysyntä. Tässäpä mainio tuote maamme metsäteollisuudelle paperin kysynnän loppuessa!

Makkararuuhka.

Tätä sietää odottaa.

Kaffetta luvassa.

Nyt sitä saa. Kuksa on muuten kova sana näillä lakeuksilla.

Oliko kaikkien reput jo pykälässä?

Karhusuolta vedet pyrkivät kohti valtamerta. Heti alkumatkasta vedet huilaavat alas hienoa putousta pitkin!

Lopuksi saavuttiin taas tutulle portille. Ensi kertaan siis.