Yllläskartano Pääsiäisviikolla

Hyvinkään Ladun kevään 2011 hiihtoviikko hiihdettiin tällä kertaa Kolarin Äkäslompolon maisemissa. Majoituspaikkanamme oli Suomen Ladun oma paikka Ylläskartano. Matkalle lähti viisi innokasta suksijaa, Airi, Seija, Liisa, Lauri sekä Timo. Saavuimme Pääsiäisviikon keskiviikkona Ylläkselle. Sää keskiviikkoaamuna oli tihkusateinen, mutta selkeni iltaan mennessä ja oli aurinkoinen ja loistava, suorastaan upea kevätsää koko viikon. Latujen kunto vaihteli hyvästä kehnoon. Tuntureiden takapuolella oli lunta kohtuullisesti, mutta paikkapaikoin suksia piti "ladulla" myös kantaa.

Äkäslompolo ja Ylläs

 Ylläskartanon postikortti

Ylläskartanon päärakennus.

 

 

Ja sitten laduille...

 

Kesänkijärvellä oli muitakin hiihtelijöitä...

...meidän lisäksi.

Kesängin Keidas on jo sivuutettu.

 

 

Latvamajalle päästiin...

...eväitä syömään!

 

 

 

Matka jatkui Hangaskurun suuntaan. Hangaskurussa on vanha heinälato.

Kesänkitunturin takapuoli.

Hangaskurun laavu.

Kotamajan kahvitupa tuntureiden välissä.

Latu kotamajalta kohti Pyhäjärveä Lainiotunturia sivuten.

Ladun varressa odotti yllätys. Komea ukkometso vartioi reviiriään, uhitteli hiihtäjille ja näppili kurkkuaan.

 

Pyhäjärven autiotupa samannimisen järven eteläpäässä.

Mistäköhän näitä karttoja saa, jossa lukee valmiiksi aina: OLET TÄSSÄ. Tuonlaisen kartan kun hankkisi, ei varmasti hölmömpikään kulkija olisi koskaan eksyksissä.

Pyhäjärven kämppä sisäpuolelta.

Kiirastorstain lämpötila oli varsin korkea myös Pyhäjärvellä.

Pitkänäperjantaina alkoi myös Laurin hiihtourakka. Tässä olemme saapuneet Tunturijärven laavulle kiertäen Velhonkodan kautta.

Ladulla, joka johtaa Luosusta Aurinkotuvalle oli kevät edistynyt jossakin kohtaa niin pitkälle, että sukset piti ottaa jalasta.

Eikä Aurikotuvan ympäristökään enää kovin talviselta näyttänyt.

Mutta tunturien takamailla lunta riitti, - samoin vauhtia.

Mikä elukka onkaan kuvattu tässä mystisessä Saamelaiskäsityössä? Hangaskurun laavun käytöesine oli taidokkaasti valmistettu, mutta tuo mysteeri jäi meiltä ratkaisematta.

Palatessamme Kesängille Pitkänperjantain hiihtoretkeltä ihailimme Yllästunturille avautuvaa näkymää.

 Etuvasemmalla Kellostapuli takana Ylläs.

Pääsiäislauantaina päätimme hiihtää Äkäsmyllyn ja Äkäskeron lenkin. Palaisimme Kotamajan kautta takaisin.

Reitti vei meidät Kukaslompolon jäälle. Luistelusuksilla matka taittui nopeasti.

Viitotus on selkeä. Äkäslompolosta ollaan tultu jo 9 kilometriä. Seuraavana Peurakaltio.

Äkässaivo oli muinaisten Saamelaisten pyhä paikka.

Peurakaltiossa on vanha savottakämppä.

 

Entinen hevostalli toimii viehättävänä kahviona.

 

Matka jatkui Äkäsmyllyn suuntaan. Välillä toki tuumailtiin ja vertailtiin suksenluistoa.

Joukkomme havaitsi varmaankin jotakin...

Naisjoukkomme eväät meinasivat matkalla loppua, mutta onneksi ladun vieressä oli pälvessä edellissyksyisiä puolukoita...

Liisalla ei meinaa jalat kestää maassa...

Saavuimme Äkäsmyllylle. Laavun tulisija on erikoinen hökötys.

Äkäsjoen koskeen on aikoinaan rakennettu mylly.

Myllyn lisäksi kosken ympäristössä on ollut muitakin rakennuksia.

Puromyllyt olivat syrjäseuduilla yleisesti käytössä vielä sotien jälkeen. Syksy oli tietenkin juhla-aikaa, kun saatiin jauhaa uudisjauhot. Kevättulvien aikaan sitten jauhettiin mahdollisesti talven yli säästyneet viimeiset niukan sadon jyvät jauhoiksi.

Myllynkiveä pyörittää vesiratas.

Myllylle tultiin pitkienkin matkojen päästä, ja reissu vaati siksi yöpymisen. Myllyjen läheisyydessä oli tämänvuoksi usein myllytupa. Äkäsmyllyn myllytupa toimii nykyään kahvilana.

 

Jatkoimme myllyhiihtoamme myötäpäivään kohti Äkäskeroa. Reitin varrella on pätkä Ikivanhaa poroaitaa.

Matkalla oli komeaa vanhaa metsää, jota oli toki pysähdyttävä välillä ihailemaan. Ainakin ylämäki paikoissa.

 

 

Palailimme kohti Äkäslompoloa Kotamajan kautta.

Paluumatkan viimeinen suora häämöttää. Edessä Äkäslompolo ja Laurin pään kohdalla näkyy Kuertunturi.

Ensimmäisenä Pääsiäispäivänä naisväki lähti käymään Pallastunturilla. Matkan varrella on Jerisjärvi, jonne miesväki lempattiin oman onnensa varaan suksiensa kera. Kuinka kullekin sitten kävi? Kertomus jatkuu...

No, Lauri ja Timo suihkaisivat Jerisjärven jäälle, käänsivät suksenkärjet Yllästä kohti.

Häipyivät sitten horisonttiin...

Naisväki jatkoi Pallatunturin maisemiin lumikenkäilemään.

 

Tunturin huipulta pääsee alas myös ilman suksia...

 

Lauri ja Timo ohittivat pian Jerisjärven rannasta lähdettyään Keimiöniemen ikivanhat kalapirtit

Jerisjärven selkää riitti toistakymmentä kilometriä...

... ja lyhyen suotaipaleen jälkeen...

...aukesi uusi kymmenkilometrinen järvenselkä, Äkäsjärvi!

Noin 25 kilometrin luistelun jälkeen ollaan saapumassa Äkäsmyllylle.

Ja noin 57 kilometrin jälkeen tultiin Jounin kaupalle Äkäslompolossa! Hieno päivä!!

Naisväki käväisi myöskin Levillä. Huipulle piti tietenkin päästä!

Levi huiputettiin upeassa säässä.

Matkalaisilla on hymy herkässä!

Majapaikkamme emäntä ja isäntä. Pirjo Hyvärinen sekä Pertti Meriläinen.

Nautimme päivällistä Ylläskartanon pirtissä.

Kaikki loppuu aikanaan. Liekö jonkun hiihtäjän kunto tai loma loppunut kesken? Sukset on pantu ristiin ns. lämpöladun varteen Ylläsjärvellä.

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla hiihtokelit rupesivat loppumaan. Paikalliset latukahvilatkin sulkivat ovensa.

Ylläs helmikuussa 2010.

Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla,
portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
tenho outo on pohjolan mailla.
Siellä lompolo kirkkaana kiiltää,
siellä tunturi pilviä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Revontulta sen taivaalla lamppuina on
kun on talvi ja päivä on yötä,
kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
kun on nietosta nietosten myötä,
Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
siellä missä on tunturit tummat,
koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
omat sinfoniansa niin kummat.
Suden joiku on konsertti siellä,
missä frakki on varmasti tiellä.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta:
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
mutta heikkoa luonto ei auta.
Seillä katsotaan mies eikä nuttu,
reilu jätkä on kaikille tuttu.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.

Reino Helismaa