Lumikenkäilyä 27. maaliskuuta

Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kellot siirrettiin kesäaikaan. Hyvinkäällä ei vielä ollut kesä koittanut, vaan ympäristö on varsin talvisen oloinen. Lähdimme aamulla yhdeksän aikoihin Usmin maastoon lumikenkäilemään. Säätila oli mitä parhain ja pikku.pakkasessa puolimetrisen hangen pinta kantoi mainiosti. Ohessa Timo Tuomaisen otoksia matkalta.

Lähdimme kymmenen hengen voimin lumikenkäilemään Usmin uimarannan parkkilaanilta.

Pikkupakkasessa hanki kantoi kaikenkokoiset lumikenkäilijät.

Pikku-Usmilammen saavutimme hetkessä.

Usmin lähimaastossakin vuorottelevat kalliot ja kanjonit. Kuvaaja on ennättänyt kallion päälle, muut vielä sinne haikailevat alhaalla kanjonissa.

Upseer eissä. Millo hänen piäsä varjo sattuu tuon piene närree kohal, ni sillo hänest otetaan kuva...

Ja sitämukkaa rupiaat tallentuun muistikortille muut...

Siin hyö taapertaat nii peräjälkee...

No, mäenpäälle pääsivät kaikki kaatumatta!

Siellähän Hyvinkää loistelee aamupäivän auringonvalossa.

Hakattu metsä on helppokulkuisin varmaan keväthankien aikaan.

Ylös alas matkamme käy...

Saavumme Iso-Karhu lammelle.

Lampien jäät kantavat vielä.

Nuotiopaikalle virittelimme valkean.

Oli aika nauttia matkaanotetut eväät.

Savu meinaa tulla silmiin...

... no, toki myös toisetkin saa osansa.

Matka jatkui Kaksoislampien suuntaan.

Eteläisen Kaksoislammen jäällä taapersimme eteenpäin.

Pikkuhiljaa suuntasimme matkamme kohti Usmilampia.

Tässä mennään Pikku-Karhulammen takaista kallionharjannetta ylöspäin.

Huipulla huilataan hetki.

Poikkesimme vielä jättämässä jälkemme Pikku-Usmilammen jäälle.

Ulkoilu ja liikunta on lääke moneen vaivaan. Tunsimme varmasti jokainen virkistyneemme ja saaneemme puhtia arjen askareisiin. Liekö nuo kolotukset ja flunssatkin vähän helpottuneet. Matolääkkeeksi liikunta ei kaiketikaan varsinaisesti käy. Ihailemme tässä vielä talvivihantaa kallioimarretta, jonka vanha kansa tiesi sopivan nimenomaan tuohon matosten karkotuseen.