Mommilanjärven soutelut 16. heinäkuuta

Ryhmä Hyvinkään latulaisia meloi jälleen Mommilanjärven souteluihin seuraamaan, kuinka vähän isommat kirkkoveneet saatiin vauhtiin. Sää suosi melojia, sillä matkan aikana saimme vain heikkoja tihkusateita, kun säätiedotus oli toki lupaillut paljon kosteampaa taivalta. Melontamatkaa kertyi yhteensä mukavat 21 kilometriä. Melomassa olivat Kalevi ja Pirjo, Jukka ja Arja, sekä kuvat napannut Lauri.

Lähtöpaikalla, Oitin Puujoen uimarannalla asetettiin polkimet taas oikealle kohdalle.

Aukkopeitteen pukemisessa autettiin kaveria.

Täältä ruovikosta sen kanootin piti jostain löytyä... 

Souteluiden lähtöpaikalla riitti kuhinaa.

Pidimme evästauon Mommilanjärven kirkkorannassa, jossa Arja esitteli meille Geokätkön etsintää.

Täällä jossakin sen pitäisi olla ainakin kotona laaditun piirrustuksen mukaan.

Kun kätköä ei kuitenkaan heti löytynyt, tarkisti Arja koordinaatit mukaanottamastaan navigaattorista.

Siis pieni lenkki liiterin edustalla

ja takaisin nollapisteeseen.

Melontavarustusta piti keventää, jotta noin pieneen koloon mahtuisi kurkistamaan.

Hiphei, täällähän se.

Kivijalan kolosta löytyi pieni muovirasia,

joka sisälsi asiaan liittyvää rekvisiittaa.

Oma puumerkki paperiin ja rasia takaisin piiloon. Kotona piti sitten vielä löytö käydä Geogaching-sivuille kuittaamassa.

Kätkön etsinnässä käytettävä apuväline.

Retken ainoa sadekuuro osui juuri klo 12.30 startin lähtöön.

Päästyämme rannalle kuuro oli jo tauonnut.

Katsojiakin riitti Mommilanjärven rannoille.

Soutajat nostivat airot pystyyn maaliin päästyään kiittääkseen saamistaan suosionosoituksista.

Vit Näckros eli Lumme kotimaisittain.

Paluumatkalla aurinko kirjoi vedenpinnan.