Pälvikävely 10. huhtikuuta

Viikonlopun aikana olemme päässeet nauttimaan keväisestä säästä. Aurinko helli myös meitä kahdeksaa retkeläistä, jotka sunnuntaipäivänä suunnistimme kulkumme Reijo Huuskosen johdolla Piilolammen maisemiin. Kiersimme lammen ympäri merkittyä polkua pitkin. Havainnoimme kevään edistymistä, ja nautimme kevään auringosta upealla näköalapaikalla Piilolammen pohjoispäässä. Paltessamme Piilolammelta poikkesimme myös katsastamaan tulvivaa Kytäjokea Jaanankallion P-paikan kohdalla. Paikaltahan saattaa havannoida pellolla muuttomatkallaan viivähtäviä muuttolintuja. Useina keväinä paikka houkuttelee mm joutsenia sekä hanhia. Tälläkertaa joella ui ainoastaan yksi joutsenpari.

Aleksis Kivenkadulta autoilimme Piilolammen virkistysalueen P-paikalle, josta lähdimme patikoimaan.

Pälviäkin matkan aikana toki nähtiin, vaikka lunta maastossa on vielä melko paljon.

Virkistysalueelle on rakennettu viime syksynä uusi katos. Käyttötarkoitusta emme oikeastaan tienneet. Saattaa olla tarkoitettu polttopuuvarastoksi.

Piilonojassakin on vesi nousemassa tulvalukemiin.

Piilolammen virkistysalueen nuotiopaikka on hiukan liian helposti saavutettavissa. Tämä seikka houkuttelee paikalle myös senkaltaisia kulkijoita, joiden itsekunnioitus sallii tekemään kaikenlaisia hölmöyksiä. Niinpä kirveskin on saanut varsin karun varren ja se on kytketty ketjulla paksuun hirteen. Seuraavakin versio tuosta kirveestä on jo tiedossa. Siinä mallissa varsi on jätetty pois...

Piilolampi etelästä pohjoiseen päin.

Kuljimme metsässä merkittyä polkua pitkin.

Piilolammen itäpuolen metsässä on vanhaa puustoa, keloja sekä pökkelöitä. Arinakääpä lienee tämä kääpälaji, jonka tehtävänä on tässä lahottaa pystyynkuollut koivu.

Kuusenjuurikääpä eli maannousemasieni lahottaa kuusia. Se ei varsinaisti tapa puuta, mutta aiheuttaa sen lahoamisen sisältäpäin. Seurauksena saattaa olla puun katkeaminen myrskyssä vaikka latvus olisi vielä elinvoimaisen näköinen.Tämä kuusi oli kylläkin kelottunut ennen katkeamistaan, mutta oli näköjään tyvestään laho.

Aikoinaan myrskyn kaatamat puut ovat Usmin luonnonhoitometsässä saaneet jäädä sijoilleen lahottajasienien ja -hyönteisten iloksi.

Sulaminen alkaa rannoita kevään koittaessa.

Piilolammen pohjoispään kallion päälle kiipeämistä helpottaa jykevien honkien runkoon solmittu vankka köysi.

Retkelle lähdetään usein eväiden kassa. Asetuimme komealle näköalapaikalle nauttimaan eväitämme...

...kuppi kahvia ja ihana auringonpaiste!

Palailimme takaisinpäin lammen länsirannan polkua pitkin. Niemennokassa lammen keskivaiheilla oli varsin suuri pälvipaikka. Vaikka rannassa olikin vettä, se lainehti siinä jään päällä, eikä lammen pohja ollut vielä näkyvissä.

Lahopuissa asustelee hyönteisiä, jotka ovat tikkojen ravintoa. Tässä tikka on hakannut ison kolon kuusen juureen.

Laho yltää tyven yläpuolellekin. Tikan tekemässä kolossa saattaa kesäisin asustella kolopesijöitä. Tässä kerrostalomalli.

Piilolammen virkistysalueen parkkipaikan lähistöllä on hylätty maakellari. Vaikutti siltä, että rakennelmaa oli käytetty jokin aika takaperin myös tilapäisenä majapaikkana.