Torronsuo 15. toukokuuta

Kansallispuistoretkemme suuntautui tällä kertaa Tammelan Torronsuolle.  Ajelimme autoilla Lopen ja Tammelan kautta Kiljamon P-paikalle, josta varsinainen tutustuminen Torronsuon kansallispuistoon alkoi. Kiljamon lintutorni oli tietenkin retkemme ensimmäinen kohde. Patikoimme suon yli Härksaareen, jossa tutustuimme vanhaan kvartsi- ja maasälpälouhokseen. Jatkoimme edelleen Idänpäänkallion laavulle, jossa pidimme evästauon. Evästelyn jälkeen siirryimme autokyydillä Someron Häntälään, jossa kiersimme Häntälän notkon luontopolun paikallisen oppaan johdolla.

Ajelimme Hyvinkäältä Torronsuon Kiljamon P-paikalle, jossa nostelimme reput harteille.

Kiljamossa on 17 metriä korkea lintutorni.

Ensitöiksemme kapusimme torniin.

Ja pikkasen se hirvitti!

Näkymät olivat huipulla hienot. Torronsuo näkyi tornista laajalti.

 Puustokin oli tornin ympärillä varsin komiaa.

Suon yli johtaa pitkospuut. Sulan maan aikaan pitkospuut ovatkin oikeastaan ainoa väylä, mitä pitkin retkeilijä voi suolla liikkua.

Tässä poikettiin pitkospuilta sivuun poimiaksemme karpaloita.

 Ja tältä ne näyttivät talven jäljiltä.

 Peikkometsässä?

 Infotauluilta ammennettiin innokkaasti tietoa.

Luojan kiitos!

Mustikoita tulossa?

Idänpäänkalliolle ovat Torron kylän aktiivit pystyttäneet toisen lintutornin.

Näkymät ovat toki varsin mainiot myös Idänpäänkallion lintutornista.

Huussin muotoiluun on käytetty aikaa ja mielikuvitusta.

Idänpäänkalliolla odotti mukava laavu.

Laavulla pääsimme viimein käsiksi retkeilyn pääasiaan - eväiden nauttimiseen.

Idänpäänkallion laavun vieressä on muhkea hirsirakennus...

...sisällä leveät laverit ja pöydät. Rakennus sopinee mainiosti eränkäviöiden tarpeisiin.

Siirryimme Someron puolelle Häntälään.

Häntälän notkoniityt ovat aidatut, jotta niillä laiduntava nuori karja ei karkaisi muille maille. Ylitimme tässä laidunaidan.

Häntälän notkossa virtailee Rekijoki. Luonnonkauniit Häntälän notkot ovat usean harvinaisen kasvi- ja eliölajin esiintymispaikka. Täällä elää mm.erittäin harvinainen pikkuapolloperhonen. Häntälän notkoniityillä laiduntaa kesäisin nuorta karjaa, joka pitää huolen siitä, etteivät tienoot kasva umpeen,

 Kevätesikkoja näkyi siellä täällä.

Aikaisin keväällä kukkiva pystykiurunkannus on rauhoitetun ja harvinaisen pikkuapollon  toukkien ravintokasvi.

Korkeuseroa joen tasolta ylös harjanteelle on jopa 30 metriä.

 Raviinin eli maanvyörymän aikaansaannoksia.

 Aamukaste viipyili vielä Poimulehdellä.

 Keltavuokko.

Ennen kotimatkaa nautimme Häntälän kioskilla vielä kahvista, pullasta...

...ja jäätelöstä!

Kertomus jatkuu! Helluntaina 12.06.2011 vierailimme pienemmällä ryhmällä Häntälän notkossa. Helteisenä päivänä pikkuapollot lentelivät suorastaan sankoin joukoin kukkivalla niityllä ja kullerot loistivat kullankeltaisina Rekijoen takaisella kedolla.

Rekijoen takaiselle kullerokedolle päästiin näppärästi ylittämällä virtaava koski kaatunutta puuta hyväksikäyttäen.

Tai, nojoo...näppärästi ja näppärästi... ja virtaava koski ja koski... savinen oja!

Kullerot ja kurjenpolvet kukkivat kedolla.

Lainakameran etsimeen oli perin vaikea saada nopealiikkeisen pikkuapollon hahmoa asettumaan. Tässä kuitenkin perhosyksilöitä on tarkasti katsoen jopa kaksi kappaletta. Kaikesta päätellen nämä yksilöt ovat vieläpä  eri sukupuolta.

Pikkuapollo apilan kukalla.