Umpihankihiihto 27.helmikuuta

Hyvinkään Ladun jo perinteinen, vuodesta 1994 järjestetty Umpihankihiihto suksittiin tällä kertaa upeassa, muutaman pakkasasteen talvisäässä. Mukaan tälle 30 kilometrin lenkille oli uskaltautunut kuusi hiihtäjää, Liisa, Martina, Olli, Jukka, Lauri ja Kalevi. Kävimme tällä kertaa kääntymässä Riihiladun majalla Paalijärvellä, jonne Kalevi Salonen (85 v) oli jälleen loihtinut meitä varten lämpöiset makkaratulet. Syötyämme repun eväitä sekä niiden makkarat + sinapit, ken sellaisia mukaan oli ottanut, lähdimme hiihtelemään takaisinpäin keväisessä auringonpaisteessa.

Retken haastavimman, sekä samalla antoisimman osion hiihtäjät kohtasivat matkalla Pikku Kypärän kautta takaisin Latu-Miiluun. Matkalla nousimme usean harjanteen päälle ja laskimme toista puolta alas taas noustaksemme seuraavan harjanteen päälle. Etenkin nousuissa piti pitää varansa, ettei sukset kääntyneet liian pystyasentoon, jolloin ne tietenkin rupesivat liukumaan takaperin. Pehmessä hangessa sai varmaankin kukin tuta oikean umpihankihiihdon parhaat elämykset. Kuvat tältä osiolta ovat Martinan näppäämiä.

Tauolla nenät kohti aurinkoa.

Pehmeässä lumessa laskulinjatkin pitää katsoa tarkkaan.

Haastava paikka; viettävä rinne, suksen kärjet osoittavat oikealle, mutta halu olisi vasemmalle! Miten tästä nyt selviäisi, kun se mahdollinen Muumihiihtokoulukin on jo sen verran kaukana?

Jyrkimmässä mäessä Kalevi näytti edellä mallia, ja hupsistakeikkaa, kuinkas siinä sitten kävikään. Muutaman ärräpään avulla kokenut tunturilaskija kuitenkin kuopasta suksilleen taas selvisi ja eikun eteenpäin.

Martinan lisäksi kuvia matkalla otti myös Jukka Eloranta. Allaolevat ovat Jukan kamerasta.