Yllläskartano Pääsiäisviikolla
Hyvinkään Ladun kevään 2011 hiihtoviikko hiihdettiin tällä kertaa Kolarin Äkäslompolon maisemissa. Majoituspaikkanamme oli Suomen Ladun oma paikka Ylläskartano. Matkalle lähti viisi innokasta suksijaa, Airi, Seija, Liisa, Lauri sekä Timo. Saavuimme Pääsiäisviikon keskiviikkona Ylläkselle. Sää keskiviikkoaamuna oli tihkusateinen, mutta selkeni iltaan mennessä ja oli aurinkoinen ja loistava, suorastaan upea kevätsää koko viikon. Latujen kunto vaihteli hyvästä kehnoon. Tuntureiden takapuolella oli lunta kohtuullisesti, mutta paikkapaikoin suksia piti "ladulla" myös kantaa.
 |
Ladun varressa odotti yllätys. Komea ukkometso vartioi reviiriään, uhitteli hiihtäjille ja näppili kurkkuaan.
 |
Mistäköhän näitä karttoja saa, jossa lukee valmiiksi aina: OLET TÄSSÄ. Tuonlaisen kartan kun hankkisi, ei varmasti hölmömpikään kulkija olisi koskaan eksyksissä.
 |
Pitkänäperjantaina alkoi myös Laurin hiihtourakka. Tässä olemme saapuneet Tunturijärven laavulle kiertäen Velhonkodan kautta.
 |
Ladulla, joka johtaa Luosusta Aurinkotuvalle oli kevät edistynyt jossakin kohtaa niin pitkälle, että sukset piti ottaa jalasta.
 |
Mikä elukka onkaan kuvattu tässä mystisessä Saamelaiskäsityössä? Hangaskurun laavun käytöesine oli taidokkaasti valmistettu, mutta tuo mysteeri jäi meiltä ratkaisematta.
 |
Palatessamme Kesängille Pitkänperjantain hiihtoretkeltä ihailimme Yllästunturille avautuvaa näkymää.
 |
Pääsiäislauantaina päätimme hiihtää Äkäsmyllyn ja Äkäskeron lenkin. Palaisimme Kotamajan kautta takaisin.
 |
Naisjoukkomme eväät meinasivat matkalla loppua, mutta onneksi ladun vieressä oli pälvessä edellissyksyisiä puolukoita...
 |
Puromyllyt olivat syrjäseuduilla yleisesti käytössä vielä sotien jälkeen. Syksy oli tietenkin juhla-aikaa, kun saatiin jauhaa uudisjauhot. Kevättulvien aikaan sitten jauhettiin mahdollisesti talven yli säästyneet viimeiset niukan sadon jyvät jauhoiksi.
 |
Myllylle tultiin pitkienkin matkojen päästä, ja reissu vaati siksi yöpymisen. Myllyjen läheisyydessä oli tämänvuoksi usein myllytupa. Äkäsmyllyn myllytupa toimii nykyään kahvilana.
 |
Jatkoimme myllyhiihtoamme myötäpäivään kohti Äkäskeroa. Reitin varrella on pätkä Ikivanhaa poroaitaa.
 |
Matkalla oli komeaa vanhaa metsää, jota oli toki pysähdyttävä välillä ihailemaan. Ainakin ylämäki paikoissa.
 |
Paluumatkan viimeinen suora häämöttää. Edessä Äkäslompolo ja Laurin pään kohdalla näkyy Kuertunturi.
 |
Ensimmäisenä Pääsiäispäivänä naisväki lähti käymään Pallastunturilla. Matkan varrella on Jerisjärvi, jonne miesväki lempattiin oman onnensa varaan suksiensa kera. Kuinka kullekin sitten kävi? Kertomus jatkuu...
 |
Kaikki loppuu aikanaan. Liekö jonkun hiihtäjän kunto tai loma loppunut kesken? Sukset on pantu ristiin ns. lämpöladun varteen Ylläsjärvellä.
 |
Pääsiäisen jälkeisellä viikolla hiihtokelit rupesivat loppumaan. Paikalliset latukahvilatkin sulkivat ovensa.
Jo vain tuntee, ken Lappiin on kulkeutunut,
mitä aiemmin ollut on vailla,
portti kaupungin kunhan on sulkeutunut
tenho outo on pohjolan mailla.
Siellä lompolo kirkkaana kiiltää,
siellä tunturi pilviä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Revontulta sen taivaalla lamppuina on
kun on talvi ja päivä on yötä,
kun on kaira taas jalkaisin kulkematon
kun on nietosta nietosten myötä,
Riekon jalka kun jättävi merkin,
sitä jäljennä ei käsi herkin.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Sävel hento ei milloinkaan viihtyä voi
siellä missä on tunturit tummat,
koski pauhaa ja korpien kuuset ne soi
omat sinfoniansa niin kummat.
Suden joiku on konsertti siellä,
missä frakki on varmasti tiellä.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Se on keltaisen kullan ja vihreän maa
Se on toiveitten kehto ja hauta:
Jätkä jäntevä palkkansa voimalla saa
mutta heikkoa luonto ei auta.
Seillä katsotaan mies eikä nuttu,
reilu jätkä on kaikille tuttu.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa
jota ei voi unhoittaa.
Reino Helismaa