Äitienpäiväpatikka 10. toukokuuta
Perinteistä on usein hyvä pitää kiinni. Äitienpäivää vietetään Suomessa perinteisesti toukokuun toisena sunnuntaina, ja näin on tehty vuodesta 1927 lähtien. Ensimmäiset kekkerit äitien kunniaksi järjestettiin kuulemma jo vuonna 1918. Hieno ja arvokas tapa tuli meille Amerikan mantereelta. Hyvinkään Latu on järjestänyt perinteisesti äitienpäivänä patikkaretken Usmin maastossa ties kuinka kauan, myös tänä vuonna.
Patikalle on jo muutamana äitienpäivänä lähdetty Usmin uimarannan pysäköintipaikalta, josta on helppo lähteä kiertämään sopivan mittainen lenkki. Tällä kertaa auringonpaiste suosi kymmentä ulkoilijaa, jotka olivat aamulla saapuneet lähtöpaikalle.
Suuntasimme aluksi Vuorenniityntielle ja Hyvinkään Invalidien kesäkodin ohitse kohti Piilolammelle johtavaa polkua. Parmaskorven niityn kohdalla kuuntelimme tiltaltin helkkyvää, tiputtelevaa laulua. Mietimme yhdessä parmas sanan merkitystä, ehdotettiinpa sen liittyvän paarmaan. Heinäntekoaikaan oli aikoinaan varmasti haravakonetta vetävän hevosen kimpussa tuollakin niityllä kiukkuisia paarmoja yllin kyllin. Mutta, pieleen meni tuo arvelu. Kuukkelin tekoälli kertoo parmaksen olevan vanha suomalainen tilavuus mittayksikkö. Parmas on ollut käytössä erityisesti halkojen, heinien ja olkien mittaamiseen. Esimerkiksi yksi parmas halkoja vastasi pinoa, joka oli 4 kyynärää pitkä ja 3 kyynärää korkea. No, miten pitkä onkaan kyynärä? Sehän on likimain kahden jalan mittainen, 59,4 cm!
Jatkoimme taivaltamme kohti Piilolammen pohjoispäätä. Välillä tutkailimme sammakonkutua allikossa sekä lahoavan koivun kyljessä olevaa, hyönteisen järsimää kuviota. Eipä ihmisen hammas tuohon pystyisi, minkä pienenpieni ötökkä oli kaivertanut. Hammaslääkärissä joutuisi ihmispolo kaivelemaan kuvettaan, ja syvältä!
Piilolammella poikkesimme koilliskulman kalliolla, joiden päältä näkymät lammelle eivät ole kovin laveat, mutta paikka on rauhallinen ja mainio taukopaikka esimerkiksi eväiden nauttimiseen ja pään lepuuttamiseen. Kesäisenä päivänä on mukava asettua jäkälien ja sammalten peittämälle alustalle pitualleen vaikkapa katselemaan poutapilvien purjehtimista sinisellä taivaalla.
Piilolammen itäpuolelta johtaa polku koilliseen, Kaksoislampia kohden. Tuota pitkin siirryimme pätkän matkaa eteenpäin ja lopulta tavoitimme Iso-Karhulammelta Kaksoislammelle johtavan polun. Tuota polkua ei kartantekijä ole piirtänyt peruskarttaan, mutta tietäjät toki sen tietää.
Kaksoislammen laavulla tapasimme tutun. Houkuttelimme hänet mukaamme ja Latu-Miilun laavulle seurueemme saapui vahvistuksen kera puolenpäivän tietämissä. Paussihan on aina paikallaan, vaikkei mitään tehtäisikään. Mutta nyt oli oikeasti sen hetki.
Seijan ja Kalevin toimesta meitä ravittiin Latu-Miilussa muurinpohja letuilla ja kahvilla. Äitienpäivän kunniaksi majan laavulla oli yleinen kahvitarjoilu. Ohikulkevilla ja vartavasten laavulle saapuneille tarjottiin siis ilmaiset kahvit. Nautimme osamme tarjoilusta ja levähtäneinä jatkoimme patikointiamme.
Nyt käännyimme paluumatkalle Aarinnansuon ja Niemisenniityn halki kulkevaa polku-uraa pitkin. Tuolla välillä on pätkä vanhaa ja hakkaamatonta metsää. Ainakin 1970 luvun loppupuolella tuolla reitillä oli vielä talvisin latureitti, joka johti Hyyppärästä Usmiin. Reitin punaisia merkintöjä on edelleen havaittavissa puissa.
Palasimme lähtöpaikalle klo 13.30. Rekemme kesti siis puoli tuntia pidempään, kuin alustavasti oli sen luvattu kestävän. Eipä tuo tainnut kuitenkaan ketään surettavan. Aurinkoisita äitienpäivää voi tietysti aina viettää luontoäidin helmassa!
- Timppa
