Keskiviikon aamukävely
Poikkeuksellisena viikonpäivänä tehty aamukävely suuntautui Sveitsin puistoon. Aurinkoisena aamupäivänä reippailimme viiden henkilön voimin alkukesän vehreydessä. Kirjavaltatolpalta lähdettyämme kävelimme puistikon läpi Kalevankadun viertä alas, ja kadun pohjoispäästä yhdystien vieressä kulkevan väylän ja aallopin kautta Manunkatua ylös. Ohitimme polkuja seuraten entisen lukion ja uimalan parkkilaanin. Pian olimme hotellin kupeella ja hiljaisen seikkailupuiston halki kuljettuamme suuntasimme askeleemme Sveitsinharjun laelle.
Havaitsimme laskeutuessamme kohti Perttulan nurmia, että navakka tuuli oli kaatanut jossakin vaiheessa muutaman vanhan kuusen polkujen päälle. Jäähallille johtavalla uralla tapasimme nuoria urheilijan alkuja treenaamassa kolmiloikkaa. Ohjaajana toiminut neitokainen kehotti meitäkin jonon jatkoksi, arvioidakseen taitojamme loikkaamisessa. Kohteliaasti kieltäydyimme moisesta hullutuksesta, iäkkäämmän väestönosan on syytä pysytellä loitolla vähänkin tasapainoa horjuttavista lajeista. Ne lonkat ja polvet, saatikka nilkat!
Matka joutui ja juttu luisti. Saavuimme Sveitsin seiskan takalenkin alkuun, jossa huomasimme ulkoilureitin reunoilta poistetun puustoa. Tällä lienee vaikutusta siihen seikkaan, että kyseisellä osuudella voi odottaa talvisin kertyvän lunta aikaisempaa runsaammin. Tämä vaikuttaa tietenkin mahdollisuuksiin tehdä tuolle kohdalle latu.
Alhostenmäen lenkin kierrettyämme olimme paluumatkalla. Alkukesällä metsässä on kuultavissa runsaasti pikkulintujen ääniä. Useammalla meistä oli ladattuna älypuhelimeen sovellus, jonka avulla saatoimme selvittää laululintujen ääntelyä nauhoitettuamme niiden lajin. Lintubongaus on nykyään liiankin helppoa.
Paluumatkalla Sveitsin tenniskenttien kautta havaitsimme ainakin muutaman lajin harrastajan pallottelemassa nimenomaan tenniskentällä. Onhan tuolle alueelle toki rakennettu myös padelia harrastaville oma kenttä.
Matkaa kertyi ja aikaa kului, mutta ei turhaan. Virkeinä palasimme lähtöpaikkaamme.
-Timppa
