Suomi Meloo 2026
40. Suomi Meloo -tapahtuma
Iisalmi – Puumala, Sahanlahti 6.-12.6.2026
Hyvinkään Ladun joukkueessa tapahtumaan osallistui tänä vuonna viisi henkilöä: Kalevi, Jukka, Liisa, Pirjo ja Heidi. Matkaan lähdettiin kahdella autolla, joista toisessa oli kanoottikärry kalustoineen perässä. Mukaan otettiin kaksi kanoottia, kaksi kajakkikaksikkoa ja kaksi kajakkiyksikköä.
Tapahtuman lähtöpaikalle Iisalmeen lähdettiin hyvissä ajoin perjantaipäivänä ja ajomatkaa kertyi reilut 400 kilometriä. Ensimmäinen yö yövyttiin Koljonvirran leirintäalueella Iisalmessa.
Suomi Meloon ensimmäinen osuus starttasi lauantaina Koljonvirran leirintäalueen rannasta ja siihen osallistui koko Hyvinkään Ladun joukkue muun osallistujajoukon mukana. Kohteena oli Iisalmen neljän ja puolen kilometrin päässä sijaitseva satama. Satamassa oli tapahtuman viralliset avajaiset. Iisalmen kaupunginjohtaja piti melojille puheen ja lähetti joukon matkaan. Satamasta Hyvinkään naiset jatkoivat vielä seuraavan seitsemän kilometrin osuuden, jonka määränpäänä oli Peltoniemen ammattiopisto. Sää oli hieman sateinen ja harmaa. Yöpymään suunnattiin SF Caravan Alataloon Jännevirralle. Leirintäalue oli hieno ja saimme kuulla, että rakennukset pihapiireineen ovat olleet aiemmin Eeva Ahtisaaren lapsuudenkoti.
Sunnuntaina Kalevi ja Jukka pitivät lepopäivän ja naiset suuntasivat leirintäalueen rannasta 19 kilometrin osuudelle kohti Muuruveden satamaa. Ennakko-odotuksista poiketen säästä tuli mitä aurinkoisin ja tuulikin oli mitä maltillisin. Maatauolla rantauduttiin puolivälissä matkaa haastavassa paikassa ja eväitä syötiin osittain vedessä seisten. Yöksi suunnattiin Mustinlahden kylätalolle Vehmersalmella.
Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja helteinen päivä siitä sitten tulikin. Aurinkorasvaa lotrattiin ihoon oikein kunnolla. Aamupala syötiin kylätalolla ja siitä suunnattiin lähtöpaikalle Levälahden venesatamaan Tuusniemellä. Naiset lähtivät kaksikolla ja yksiköllä päivän ensimmäiselle melontaosuudelleen, joka oli 14 kilometriä pitkä ja päättyi Palokkiin Heinävedellä. Siellä pidettiin pieni levähdystauko ja ihoa suojattiin auringon paahteelta pitkähihaisilla paidoilla sekä lisäkerroksella aurinkorasvaa. Myös miehet lähtivät Palokista kanootillaan mukaan seuraavalle osuudelle, jonka pituudeksi tuli seitsemän kilometriä. Osuuden lopussa oli Karvion kanavan sulutus ja se täytettiin tiiviisti isolla joukolla kajakkeja. Osuus päättyi Karvion leirintäalueen rantaan. Yöksi suunnattiin Säynämön loma- ja kurssikeskukseen.
Tiistaina miehet ja Liisa lähtivät mukaan päivän ensimmäiselle melontasafarille, joka suuntautui Suomi Meloon organisaatiossa alusta asti mukana olleen Ekin mökille. Mökillä Eki esitteli isolle vierasjoukolleen hienoa mökkipihaansa rakennuksineen sekä tarjosi kakkukahvit hiljattain olleiden 75 -vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi. 7,5 kilometrin mittainen Safari palasi takaisin Säynämön rantaan. Heidi ja Pirjo lähtivät seuraavalle 28 kilometrin osuudelle kaksikolla. Sää oli taas mitä mainion. Matkalla pysähdyttiin kahteen kertaan maatauolle ja rantautumispaikat olivat taas melko haastavia. Pitkä melontaosuus päättyi Oraviin, joka sijaitsee aivan Linnasaaren kansallispuiston vieressä. Siellä odottikin jo muu joukko puhtaissa vaatteissa tukat pestyinä sekä kammattuina. Illalla vietettiin Suomi Meloon melajuhlaa ensin illallista nauttien ja sen jälkeen 40 -vuotisjuhlavuoden puheita sekä palkitsemisia seuraten. Hyvinkään Ladusta Liisa palkittiin osallistumisestaan 20:een Suomi Meloo -tapahtumaan kunniakirjalla sekä pinssillä.
Keskiviikkona Liisa hyvästeli porukan ja muu joukko suuntasi Enonkoskelle, josta Heidi ja Pirjo lähtivät taas kaksikolla matkaan. Matkaa siivitti melko mukava myötätuuli ja aurinko pysytteli pääosin pilven takana. Matkaan osui yksi lossin ohitus ja se olikin aika jännittävää isolla joukolla. Ohitus piti tehdä ripeästi tiiviinä ryhmänä lossin takaa. Hyvin se kuitenkin sujui. Melontaosuus päättyi Savonrantaan. Siellä Kalevi ja Jukka olivat naisia vastassa. Miehillä oli tauon aikana pitänyt kiirettä, kun kanoottikärry oli pitänyt saada pikaisesti korjaukseen. Kanoottitelineiden tanko oli alkanut osoittamaan väsymisen merkkejä - liekö täysi kuorma ja useat huonokuntoiset hiekkatiet avittaneet asiaa. Hyvällä onnella ja ystävällisten ihmisten avustuksella hitsausapu oli löytynyt suht läheltä. Yötä lähdettiin viettämään Punkaharjun Tuunaansaarella sijaitsevalle Camping alueelle.
Torstain melontaosuudelle suunniteltiin taas lähdettävän koko neljän hengen joukkueella ja tämä tiesi autojen siirtoja siten, että toinen auto piti siirtää odottamaan osuuden päätöspisteeseen. Tämä meinasi muodostua melkoiseksi ongelmaksi, koska paikka osoittautui todella kapeaksi hiekkatieksi ja sivutiet olivat yksityisiä mökkiteitä. Taas kohdattiin onnenkantamoinen. Asiaa siinä ihmetellessämme paikalle osui ystävällinen mökin omistaja ja hän lupasi itsekin melontaa harrastavana mökkitiensä automme säilytystä varten. Melonnan lähtöpaikkana oli Vuoriniemessä sijaitsevan Vuori Camp Saimaan melko ahdas ranta. Sulassa sovussa saatiin kaikki kajakit ja kanootti kuitenkin vesille. Heidi ja Pirjo meloivat omilla yksiköillään ja miehet avokanootilla. Ilma oli taas mitä kaunein ja tuultakaan ei ollut kuin nimeksi. Melojille kerrottiin, että alueella on erittäin suuri mahdollisuus nähdä norppia ja joukon perässä kulkenut turvavene kertoikin norpan käyneen veden pinnassa ihmettelemässä ohi melonutta joukkoa heti lähdön jälkeen. Melojilta tämä jäi valitettavasti näkemättä. 13:n kilometrin matka sujui mukavasti ja muista melojista poiketen Hyvinkään joukkue suuntasi rantautumaan mökkirantaan, johon autokin oli saatu parkkiin. Siellä ystävällinen mökin omistava pariskunta tuli ottamaan meidät vastaan. Toivotimme heille kaluston pakkaamisen jälkeen hyvää kesää sekä tietysti kiitimme saamastamme erityiskohtelusta. Tämän jälkeen suuntasimme viikon viimeiseen majapaikkaamme Mannilanniemeen Puumalassa. Matkalla saimme opetuksen karttasovelluksen käytöstä, tulimme vallinneeksi reitin, joka kulki aina vain kapenevia hiekkateitä pitkin. Onneksi se pikitiekin sieltä viimein löytyi.
Viimeiselle Suomi Meloo -päivälle perjantaina odotettiin suht kovaa tuulta ja tämän vuoksi valittiin tuulen suunnan mukaan tapahtuman viimeinen melontaosuus Puumalan keskustasta kuuden kilometrin päässä sijaitsevaan Sahanlahteen. Tuuli oli tosiaan noussut ja edellisen melontaosuuden porukka sai taistella melkoisessa aallokossa ja vastatuulessa vaihtopaikalle, ollen tunnin verran aikataulusta myöhässä. Hyvinkään porukka lähti melomaan viimeistä osuutta kahdella avokanootilla ja tuuli tuli lyhyen osuuden aikana sekä sivusta että takaa. Olihan se aikamoista aalloilla keikkumista. Kunnialla päästiin kuitenkin maaliin päätösseremonioita seuraamaan. Saatiin taas perinteiset kunniakirjat ja sekin lienee jo perinne, että kajakkiarpajaisissa ei tälläkään kertaa onni suosinut Hyvinkään Latua.
Suomi Meloo -tapahtuma tulee vuonna 2027 kokemaan muodonmuutoksen. Tapahtuma tulee lyhenemään pitkän viikonlopun mittaiseksi ja se ei tule enää etenemään viestin lailla, vaan pysyy yhden kiinteän tukikohdan ympärillä. Toivotaan, että tämä muutos innostaa uutta ja runsaampaa osallistujajoukkoa tämän iloisen melontayhteisön kokoontumiseen.
-Heidi
