Hiihtoretkeä korvaava kävelyretki 23. helmikuuta
Hyvinkään Ladun kaupungin ympärihiihto jouduttiin tällä kertaa vaihtamaan apostolin kyydillä suoritettuun patikkaan ABC-asemalta Latu-Miiluun ja takaisin. Lähtöpaikalle aseman ovensuuhun ilmaantui sovittuun kello 9 aikaan 6 osanottajaa. Mutta kun lähtöä rupesimme tekemään, ilmaantui, että kaksi retkeläistäolikin ajatellut lyhentää matkaa kulkemalla osan reitistä autolla.
Niinpä hajaannuimme lähtöpaikalla kahteen osaan ja me pitempimatkalaiset suuntasimme alikulun kautta Teboilin kulmalle ja edelleen siirtolapuutarhaan. Teboililla näkyi muutama asiakas mutta muutoin Mäkikuumolassa vaikutti vielä hiljaiselta, koska muut liikkeet avaisivat pääosin ovensa vasta kymmeneltä. Siirtolapuutarhakin vaikutti vielä nukkuvan talviuntaan.
Usminjärventiellä meidät kohtasi vieno talviahava, jolloin yhdessä totesimme, että olisi mukava edetä metsän siimekseen Hyyppärän pellot ylitettyämme. Kuljimme samaa polkureittiä kuin viisi viikkoa aiemminkin, kun laturetki Riihimäelle vaihtui kävelyyn Latu-Miiluun. Maastossa oli nyt melkoisesti lämpäreitä kierrettäväksi, olihan kulmakuntaamme ravistellut edellisenä iltana ja yönä jo kolmas talvimyrsky. Harmi vain, että lämpötila huitelee lukemissa, joka muuttaa taivaalta satavan mannan silkaksi vedeksi.
Majalla löysimme karkulaiset eli auton käyttö osamatkalle antoi selvän aikaedun. Reitinvalintaan eivät autoilijat olleet täysin tyytyväisiä, sillä Vantaan rannan latureitti oli osin veden alla. Tämä johti vesistön kiertämiseen pellon kautta, jonka jälkeen jalkineet vaativat välitöntä huoltoa. Pitempimatkalaiset selvisivät lämpäreiden kiertämisellä. Autoilijat päättivätkin palata tietä myöten takaisin Hyyppärään.
Me taas palasimme muutoin samaa reittiä takaisin kuin tullessamme, mutta uusi pistotie kohti Isoa Karhuaoli tullessa sen verran pehmeä, että paluureitillä pysyttelimme polulla. Karhulammen risteyksessä olimme nostaneet kaatumaisillaan olevan Ladun majan kyltin tulomatkalla puun varaan, sillä seurauksella, että paluumatkalla sitä oli jo joku innokas valokuvaamassa. Vannotin Markkua palauttamaan opasteen kuoppaansa kunhan keli hieman kuivuu.
Suoniityn notkosta oli meillä aikomus etsiä uusi, suorempi reitti mäen päälle, mutta yhtäkkiä olimme taas tutussa traktoriurassa, joka johti oikeaan suuntaan. Hyyppärän pelloilla oli nyt tuuli myötäinen ja aurinkokin pilkahti tarkkaavaiselle pilven raosta. ABC-asemalle palasimme 3 tunnin ja 38 minuutin taivalluksen jälkeen. Askeleita mukana kulkevan mittarin mukaan oli kertynyt sellaiset mukavat 20500. Näin ollen tuo neljän tunnin parkkiaikakin riitti hyvin, kun kaupunkia kierrettäessä suksin olisimme tarvinneet 2-3 tuntia pitemmän ruudun. Ehkä ensi talvena pääsisimme taas suksimaan tätä reittiä.
Lauri
