Retki Petkelsuolle 25. lokakuuta

Jo perinteeksi muuttuneelle Petkelsuon syysretkelle osallistui peräti 28 henkilöä. Kaikki olivat tietenkin aamuun heränneet jo kello neljältä, käännettiinhän tuolloin viisareita tunnilla taaksepäin. Virkeiltä kuitenkin näyttivät kaikki matkalle lähteneet ja olivat varustautuneet oikeaoppisesti kumisaappailla.

Autokyydillä suuntasimme suolle vievän polun päähän, jota pitkin astelimme suon reunaan. Jo menomatkalla, ennen suota havaitsimme maaston olevan todella märän. Eipä tuo seikka ollut yllätys, eikä meitä juuri haitannut.

Suolle päästiin hyvässä järjestyksessä, pehmeitä paikkoja jouduimme kuitenkin kiertelemään. Suuntasimme kulkumme tummavetisten allikoiden luokse. Maistelimme niiden rannoilta poimimiamme karpaloita. Joku keräili syksyn marjoja myös pikku pussiin.

Valitsin evästelypaikaksi allikkoalueen keskellä olevan kannaksen ja kaivelimme reppujen uumenista eväät esille. Kahdeksan joutsenen laivue kaarteli suon yllä. Varmaankin joukossa oli aikuisten lintujen lisäksi muutama poikanen muuttomatkallaan.

Allikoilta palailimme kaartaen etelän suuntaan. Matkalla oli ylitettävä vanha, jo osittain umpeenkasvanut suo-oja. Ylitys onnistui hyvin, vaikka etukäteen olin arvellut, että joku retkeläinen kuitenkin mulaa suossa. No sepä tapahtuikin tuossa ylityksessä. Jonkun saappaat hörppäsivät suovettä varret täyteen. Koska olin kokenut sen tapahtuvan jokaisella retkellämme, olin varautunut asiaan varaamalla reppuuni villasukkaparin ja tilavia muovikasseja. Märät sukat pois jalasta, villasukat tilalle ja päälle muovikassi ja koipi takaisin saappaaseen. Sillä siitä selvittiin. Olihan tuo tapahtuma myös eräänlainen ohjelmanumero ja opetus suolla kulkeville.

Paluumatkalla emme käyttäneet enää menomatkalla vetiseksi osoittautunutta polkua, vaan siirryimme suolta metsätaipaleelle hiukan eri kohdalta. Pääsimme sisään varsinaiseen satumetsään. Tulopolun viereinen hienon vanhan metsän halki kulkeva reitti osoittautui hyväksi valinnaksi. Sammalten päällä kulkeminen oli miellyttävää ja saappaatkin jäivät kuraantumatta.

Timppa