Karkauspäivän kävelyretki 29. helmikuuta
Ennenmuinoin, -silloin kun kaikki oli vielä toisin, karkauspäivää vietettiin 24. helmikuuta. Normaalipituisena vuotena tuo päivä oli Matin nimipäivä, ensimmäinen kevätpäivä. Karkausvuotena helmikuun loppupuolen nimipäivät siirtyivät seuraavaan päivään, Matin päivä oli karkausvuosina 25. helmikuuta. Suomessa karkauspäivä päätettiin siirtää hemikuun 29. päiväksi vuonna 1998. Edelleenkään karkauspäivänä ei ole kenenkään nimipäivä.
Uskottiinko entisinä aikoina karkauspäivään kuuluvan jotakin erikoista, en osaa sanoa. Tuohon Matinpäivään liittyi kuitenkin kaikenlaisia uskomuksia ja enteitä. Varsinkin maaseudulla tehtiin mattina monenmoisia taikoja mm. säätila-, sato-, karja- ja naimaonnen varmistamiseksi. Helmikuun loppupuolella lumenpaksuudesta tiedettiin mm., että talven lumista oli satanut jouluna kolmasosa, mattina puolet.
Eipä tullut viime jouluun lunta, ei Matinpäivään mennessä…
Karkauspäivänä lähdimme kymmenen hengen joukolla kävelemään Sonninmäen poluille ilman lumikenkiä. Aamulla kymmeneltä oli ulkolämpömittarissa reilu 8 asteen pakkaslukema ja aurinko saatteli matkalaiset metsän siimekseen.
Kiertelimme myötäpäivään Sonninmäen reunapolkuja rauhallisesti astellen. Matkalla arvuuttelimme, kuinka luonnonilmiöt ovat muokanneet maisemaa. Pohdiskelimme ihmisten tekemisiä tuossa ympäristössä ja pähkäilimme tulevaisuutta. Näimme vanhoja kelottuneita mäntyjä, suuria kuusia ja tikan paljaaksi hakkaamia koivuja. Vesitornin mahtavuutta ihailtiin ja pohdittiin sen sisältämän vesimäärän tilavuutta. Nautimme avarasta metsämaisemasta, helppokulkuisista poluista ja metsän tuoksusta.
Retkemme kesti reilun tunnin. Päästyämme Puolimatkan koulun pihaan taivaalta alkoi tipahdella lumihiutaleita.
Timppa