Yönyli melontaretki 8.-9. elokuuta

Kesän viikonloppumelonta tuli taas melastua aurinkoisissa merkeissä. Melontapaikkaa haeskelin aluksi Tammisaren ja Inkoon alueelta, sääolosuhteet (tuulisuus lähinnä) valikoivat kohteeksi Pälkäneen, joka on ollut vaihtoehtona aiemminkin.

Alun perin lähdössä oli 8 henkeä, mutta määrä supistui seisemäksi auto ongelmien vuoksi, me ”ahtauduimme” kahteen autoon. Molemmat tulivat täyteen, ja ainakin minun autossani käytimme mennen tullen Hilkan tarjoamia kasvomaskeja.

Alotimme la aamuna klo 8 kaluston jaolla ja tavaroiden pakkauksella, kun kaikki vihdoin oli kyydissä niin matkaan.

Ajoimme ilman kiirusta vanhaa kolmosta Hämeenlinnaa, kurvasimme Aulangon maisematietä Hattulaan ja kohti Pälkänettä. Sappeen risteyksessä poikkesimme kaffelle Lounaskahvila-Konditoriassa.

Ajoimme Pälkäneellä Kostianvirran eteläpuolelle Mallasveden päähän, venerampissa kalusto alas, tavarat kyytiin ja autot parkkiin. Melonta alkoi n. klo 11:30 Kostianvirtaa kohti Pälkänevettä ja Aitoon Uudenkylän vene-/uimarantaa jossa oli yöpaikkamme.

Lähtöpaikallamme käytiin v. 1713 lokakuussa Venäjä-Ruotsi ”ottelu”, tosimielessä, Venäjä voitti tämän erän, eli Kostianvirran taistelu, virran pohjoispuolella on vanhan Kostianlinnan muistomerkki infotauluineen. On muuten myös hieno uimaranta Mallasveden rannassa.

Melasimme virtaa n pari kilometriä, molemmin puolin asutusta ja venelaitureita, Pälkänevedellä suunta oli kohti pohjoista, saaria löytyy isompia ja pienempiä, rannat kivisiä ja kallioisia. Etsiskelimme rantautumispaikkaa evästelytauolle, oli hyvännäköisiä luotoja mutta liian jyrkkiä nousta maihin.

Löytyihän se paikkakin, taiten nousten pikkusaarelle, oli siellä joku ”Robinson” ollut aiemminkin vanhasta nuotiopohjasta päätellen.

Matka jatkui Pälkänevedeltä itään,”suntin” läpi Jouttenselän puolelle. Suntissa jäimme paikallemme väylän ulkopuolelle odottamaan moottoriveneen ohikulkua, eikö mitä niemen toiselta puolelta tulee toinen moottori vastaan, toisiaan ennakolta näkemättä kohtaavat kurvisssa, ei onneksi rytissyt.

Melasimme rauhalliseen tahtiin kohti Aitoota.

Määränpää näkyi n. klo 16, uimaranta vasemmalla, venelaituri missä ”höyrypaatti” ja veneluiska oikealla. Rannalla runsaasti lapsiperheitä viettämässä aikaa ja uimassa. Rantauduimme uimarannan sivuun ja nostimme kanootit ylemmäs rannasta.

Katselimme touhua, osa meni uimaan, kiertelimme aluetta ja katsoimme teltan ja riippumattojen paikkoja yöksi. Neljä henkilöä nukkui riippumatoissa, paikka löytyi ranta-alueen sivusta. Teltat, 3 kpl, pystytimme illemmalla, kun ranta tyhjeni.

Rannalla oli pari pöytäryhmää ja huoltorakennuksen terassilla useita. Puuceekin oli käytössä ja huoltorakennus olikin tilaussauna kokoustiloineen, eli kiinni, pukuhuoneet olivat uimareiden käytössä.

Ilta kului ruokaillen, ja ympäristöön tutustuen. Kävimme kahdessa ryhmässä iltalenkillä, n.1,5 km suuntaansa kylän ”keskustassa”, VPK rakennus Juhlatalo, jossa oli häät sekä paikallinen ravintola terasseineen. Emme aiheuttaneet ”koronapiikkä” ravintolan terassilla koska kävimme paikalla kahdessa ryhmässä eri aikaan.

Illalla leirissä pidimme vielä ”makkarapuffetin”, löytyi ryynäriä, peuranmakkaraa ja niitä tavallisimpiakin. Yö sujui rauhallisesti, joku oli kuullut mopon ääniäkin.

Aamusta varikset herättivät, kukin nousi ylös ihan omaa tahtiaan, emme olleet edes sopineet herätys tai lähtöaikaa.

Kiinnitti huomiota pari paikallista rouvaa, jotka aamusta siivosivat pukukoppeja ja ulkoiluttivat mattoja. Eivät olleet kunnan työntekijöitä vaan aamuimareita, jotka samalla laittoivat paikkoja siisteiksi, näin maaseudulla.

Aamupalan jälkeen teltat ja riiputtimet kasaan ja taas matkaan, nyt toiseen suuntaan.

Pysähdyimme siihen ”suntin ” hietikolle tauolle ja Tuula paistoi meille pienellä pannulla lupaamansa letut, nehän maistuivat. Suntilta hieman eri reittiä takaisin kohti Kostianvirtaa. Melontasää oli hyvä molempina päivinä, la ehkä liiankin kuuma, sunnuntaina onneksi kävi tuulenvire.

Pälkänevettä voimme suositella melontapaikaksi, luonnonrantoja enimmäkseen, karuja kallioita ja vaikka kartan mukaan peltoa on ympäristössä, niin vesi oli hyvinkin kirkasta.

Ongelmana alueella Pälkänevesi, Mallasvesi, Roine on melojille sopivien taukopaikkojen puuta. Esim. Pälkäneen pystyy kiertämään kanootilla ympäri mainittuja vesiä Raikun ja Iharin kautta. Mutta tarkoitukseen sopivaa yöpymispaikkaa ei ole käytössä, Pälkäne ja Kangasala saisivat hieman panostaa rantautumispaikkojen puolesta.

No, meidän matkamme jatkui, kunhan saimme kanootit tyhjiksi tavaroista ja taas kärryyn. Paluumatkalla poikkesimme Pinteleen rannassa tienvarsi kahvilaan, (menomatkan hyväksi havaittu kahvila oli su kiinni), perinteinen hirsirakenteinen kahvila oli oikein hyvä, suurin osa söikin paikalla.

Riihimäen nurkilla roiskaisi oikein kunnolla vettä, kanoottiparkissa oli onneksi kuivaa. Tavarat ja kanootit purkuun, melojen ja liivien puhdistusta ja siinähän sekin retki taas oli, kello näytti 17.30, puolentunnin päästä rojautti vedet alas Hyvinkäällä, eiköhän kaikki kerenneet jo kotiutumaan.

t. Kalevi

Alla kuvia retkeltämme. Kuvat Tuula Juhola ja Lotta Borgenström.