Laurin kävelyretki Marttiin 15. marraskuuta
Laurin kävelyretki suuntautui tällä kertaa Marttiin. Lähtöpaikalle Konepajan parkkiin ilmaantui pelkästään kauniimman sukupuolen osallistujia, mikä täten seutukunnan kaksilahkeisille ilmoitettakoon. Lähtötohinoissa näytti alkuun siltä, että Hyvinkää jäisi alakynteen kun paikalle pelmahti kokonainenautokunta Järvenpään suunnalta. Puntit ehtivät kuitenkin kutakuinkin tasoittua, ennen kuin kello ehti ennalta määrättyyn kymmeneen.
Matkaan siis lähdimme 9 hengen reippaalla joukolla, kun viimeinenkin saapuja sai reppunsa selkään Kuljimme alkuun Konepajan aidan viertä kohti uusia seikkailuja. Lentokentäntien saavutettuamme koukkasimme oikealle ohi frisbee-golffareiden parkkipaikan ja yli Ridasjärventien. Kirkkotien kupeella joku huomasi, että kuljimme tutun oloista reittiä. Hän oli joskus hyvinä hiihtotalvina osallistunut kaupungin ympärihiihtoon, ja totta tosiaan samaa reittiä tuolloinkin kuljimme, sukset jalassa tosin.
Ahdenkalliontien ylitettyämme nousimme ylös Tanssikalliolle ja edelleen risteykseen, josta olisi päässyt kääntymään Lehtolaan vievälle latu-uralle. Me kuitenkin jatkoimme suoraan ali Tanssikallionkadun ja sitten vasta vasemmalle. Karpalonkierron kautta pääsimme ulkoilureitille, jota ainakaan minä en mielestäni ole koskaan hiihtänyt. Reitti johti Pavinmäenkadun kupeeseen josta taas löytyi tuttu reitti takaisin Tanssikallion suuntaan.
Tavoitettuamme Lehtolan toisen risteyksen, tervehti meitä puiden välistä jo tulen loimu. Nettitietojen mukaan Martin asukasyhdistys pitää kotaa auki näin syys-sunnuntaisin. Kurkistimme kotaan ja sen tyhjäksi havaittuamme, päätimme istahtaa toviksi kodan lämpöön. Ihan kaikki ei kuitenkaan uskaltautuneet sisään näin korona-aikoihin. Nautimme reppujen antimia ja taisi muutama makkarakin livahtaa kodanvasta uusitulle ritilälle. Kodan isäntä kertoi olevansa kaverin kanssa hoitamassa vuoroaan. Isäntiä oli hänen mukaansa peräti 16 niin, että hänkin oli vuorossa vasta ensimmäistä kertaa syksyn aikana. Se seikka ettei kodalta löytynyt myyntiä kuin poikkeustilanteissa, helpotti retkeläisten tuskaa omien eväittensä nauttimisesta.
Jatkoimme taas matkaa, kunhan kaikki saivat reppunsa taas selkään. Kävelimme nyt suoraan Suokadun päässä olevalle parkkipaikalle, josta jatkoimme Ahdenkallion Kehätietä mäen yli Kenraalinkulman nurkille. Täältä löytyikin se jo tullessamme käytetty latu-ura. Näillä main noteerasimme ensimmäistä kertaa, että pilvien seassa alkoikin näkyä sinistä taivasta, vaikka säätietojen mukaan sen piti olla epätodennäköistä. Eipä aikaakaan kun aurinko meitä jo tervehti ainakin puiden latvojen tasalla.
Frisbeegolf-radan saavutettuamme havaitsimme viereisillä radoilla jo muutamia kisailijoitakin. Menomatkalla lähes tyhjänä kumissut parkkipaikka oli nyt ainakin puolillaan. Löysimme jälleen oikean reiän lentokentäntien viereisestä puskasta ja tuikkasimme itsemme aidan viereiselle polulle. Takaisin Rautasaunalle palasimme virkistyneinä ja intoa uhkuen. Matkaan oli käytetty kuta kuinkin se ennakolta luvattu kaksi ja puoli tuntia. Matkaa ei kukaan tällä kertaa tainnut mitata, mutta askeleita kuitenkin tarpojasta riippuen kertyi ainakin reilut 11 tuhatta.
Lauri
