Isänpäiväpatikka 8. marraskuuta
Usmintien puomin takana oli jo odottajia kun saavuin paikalle, puomi auki ja infokyltti aukiolosta tolppaan niin pääsimme ajamaan Latu-Miiluun parkkiin. Hyvin mahtuivat autot tiensivuun vinoparkkiin. Pyöräilijöitäkin oli matkalla.
Lähtijöitä kerääntyi yhteensä 21 henkeä Järvenpään Ladun vahvistuksilla, siitä syntyi mukava letka, kun alkuinfon ja nimienkeruun jälkeen lähdimme taivaltamaan. Syttypuut, vettä ja kahvipannu tarpeineen kulkivat mukana, omavaraisia kun ollaan.
Reitin valinnaksi tuli kulkea lähinnä ”omia polkuja”, merkityt reitit olivat aamusta liukkaita ja runsaista kulkijoista johtuen osin melko kuraisia.
Suuntasimme tietty etelään, kohti aurinkoa, joka paistoi hienosti, kelikin oli yön pakkasten jälkeen melko kuiva. Joten varvikkokaan ei puntteja kastellut, kengätkin pysyivät melko kuivina koko retken.
Kiersimme Iso-Karhulammen pohjoispuolelta kohti Aarinnansuon eteläpäätä, nousimme ylös mäkeen ja oikaisimme Suoniitylle, mistä notkoa etelään. Ennen ulkoilureittiä käänsimme selän auringolle ja nousimme Pikkukarhulammen itäpuolen kallioille ja sieltä Iso-Karhulammelle nokeamaan kahvipannua.
Nuotiopaikka oli juuri sopivasti tyhjenemässä edellisistä käyttäjistä, tulet jouduimme kuitenkin tekemään, entiset olivat jo hiipuneet.
Siinä se sitten aika kului kahvitellessa ja makkaraa noetessa, piparia ja muuta hyvää oli myös tarjolla, osa otti aurinkoa lammen rannalla.
Poishan siitä oli aikanaan lähdettävä, melko suoraan oioimme. Kaksoslampea sivuten ja Hyvinkään korkeimman kohdan ylittäen laskeuduimme alas Latu-Miiluun.
Aikataulukin piti melkein, luvattu paluuaika ylittyi puolellatoista minuutilla. Matin patikoijille tarjoama omenamehutölkki odotti terassipöydällä, vielä siitä sai muutaman mukillisen retken päätteeksi.
Kiitokset osallistumisesta!
Kalevi
