Melontapäivä 16. elokuuta
Kävimme Forssassa, muttemme raveissa.
Melasimme keskustasta ns.”Piipulta” Loimijokea Tammelan Pyhäjärven kautta Kuivajärvelle, Saaren kansanpuistoon. Melontamatkaa tuli n. 16 km, keli oli aurinkoinen ja tuulikin sopivasta suunnasta, varsin onnistunut reissu siis.
Olen kevään ja kesän mittaan autoillut jokusia kilometrejä etsiskellen sopivia melontakohteita, tämä Forssa herätti heti mielenkiintoa, pari kertaa on tullut siellä vierailtua ja koluttua rantoja.
Nyt oli oiva tilaisuus vierailla siellä, Pyhäjärvi on erittäin tuuliherkkä järvi, mutta nyt oli luvattu max 4 m tuulta ja suunnasta luode, eli pääsisimme sujuvasti pohjoisreunaa seuraten järven yli, hieman tuuli kääntyi länttä kohti mutta ei aiheuttanut isompaa aallokkoa.
Meitä oli 8 lähtijää, kolmella autolla, ”kanoottiparkista” kalusto kärryyn ja matkaan kohti Saaren kansanpuistoa Kuivajärven rantaan. Jätimme pienimmän auton parkkiin ja mahduimme kaikki kahteen autoon, joilla ajoimme Forssaan. Tutustuminen vieraaseen kaupunkiin pitää aloittaa varovasti, joten poikkesimme paikallisessa Prisman kahviossa ”lähtökaffella”. Sieltä läpi sunnuntaiaamun hiljaisen kaupungin Loimijoen rantaan padolle, jossa venesatama ja parkkitilaa.
Alue on entinen tehdaskeskus Kehräämöalue, jota paikalliset kutsuvat ”piipuksi”. Nykyään Wahren keskus / Koulutuksen ja kulttuurin keskus, löytyy kirjastoa, luontomuseota, museota, ravintolaa ym. käymisen arvoinen paikka.
Kalusto alas, autot parkkiin, kalusto veteen sujuvasti laiturilta ja matka alkoi ”city melontana” läpi kaupungin kanavaksi rakennettua Loimijokea. Ympäristö oli hieno, vanhaa tehdasaluetta, vanhoja taloja, uusia taloja, vanha kaarisilta, paikoitellen kävelyteitä kanavan rannalla, täydet pisteet Forssalle ympäristön vaalimisesta. Kaava-alueen ulkopuolella Finlaysonin tehdaskompleksin ja Prisman välistä alkoi sitten luonnonmukainen jokiuoma, jota melasimme Pyhäjärvelle.
Pyhäjärveltä löytyi sopiva veneranta taukopaikaksi, oli jopa pöytä ja penkkikin kalliolla. Näiden tauko-/rantautumispaikkojen löytäminen onkin haastavinta vesistöissä, joissa ei ole varsinaisia melontareittejä eikä merkittyjä taukopaikkoja.
Matka jatkui sujuvasti kohti itää pohjoisrantaa seuraten, pidemmällä reitti kääntyi kohti kaakkoa, joten takatuuli vaihtui takasivutuuleksi ja tuulen suuntakin oli vaihtunut länteen, mutta pienellä kampeamisella selvisimme sujuvasti järven itäpään lahteen, josta kurvasimme salmesta sillan ali Kuivajärven puolelle.
Täällä ei tuuli enää vaikuttanut ja pienen suoran jälkeen karahtikin kanootin keula rantahietikolle. Täällä oli jonkun verran porukkaa viettämässä rantaelämää ja nauttimassa kesäpäivästä.
Jätimme ”tyttäret” rannalle, uimaan, evästelemään ja tutustumaan alueeseen. Löytyi hieno hiekkaranta, kioski ja Lounaishämeen Pirtti ravintola, joka tosin oli jo mennyt kiinni. ”Poikain” kanssa lähdimme Forssaan menomatkalla Saaren kansanpuistoon jätetyllä autolla noutamaan Forssan lähtöpaikalta kahta autoa ja peräkärryä.
Palattuamme kalusto kärryyn ja paluumatkalle, Riihimäellä vilkutimme Matille, joka oikaisi Oittiin.
Takaisin ”kanoottiparkkiin”, kalusto ja varusteet paikalleen, kellokin näytti jo 18.00, eli aikaa oli kulutettu 9 t, melottu se 16 km ja ajettu yli 160 km kolmella autolla, sellaista se on melonta, kun ei ole omaa rantaa, vaan pääseepähän aina halutessaan erilaisiin ja uusiin paikkoihin.
t. Kalevi
