Melontapäivä 26. heinäkuuta
Kanoottiparkkiin alkoi kerääntyä kanootin uittoon valmistautunutta väkeä sovittuun aikaan, määrä oli juuri sopiva suunnitelmaan ja käytettävään autokalustoon nähden. Mukaan peräkärryyn tuli 2 x yhdistyksen kajakkikaksikkoa ja omia kanootteja avokaksikko ja kajakkiyksikkö.
Matka suuntautui kohti Somerniemeä, teemakin retkellä oli, meloisimme kirkolta kirkolle sunnuntaipäivän ratoksi. Siis Somerniemen kirkolta Someron kirkolle Painionjärveltä Someronjokea pitkin, matkaa tulisi n.15 km.
Somerniemellä oli hiljaista, katsastimme toritapahtuma markkinapaikan, jossa normaalisti on kesälauantaisin huikeat kirpputori, tuoretavara ynnä muut markkinat, nyt oli alueen kahvilakioskikin kiinni. Koronaepidemian vuoksi markkinatapahtumat on peruutettu koko kesältä.
Ajoimma kirkon parkin nurkalle ja purimme melontakaluston ja varusteet nurmikolle. Jukka ja Ari kävivät viemässä Arin auton ja peräkärryn Someron kirkkorantaan, me muut kuljetimme sillä aikaa kanootit pikkukärryillä alas rantaan, saimme kaluston rantaan sopivasti kun ”pojat” palasivat Jukan autolla.
Keli oli oikein sopiva melontaan, aurinkoa ja pientä tuulta, hieman ihmettelimme veden väriä, aivan saven väristä, ei erottanut mitään veden alta (lähinnä varottavia kiviä). Ympäristö oli kuitenkin sora/moreeniharjua, paikoin hyvinkin jyrkkiä rinteitä, lähtöpaikalla ja koko matkan joen eteläpuolella, pohjoispuolella oli etupäässä peltoa mutta nekin nousivat kauempana. Ei siis mitään savimaata mistä väri olisi johtunut.
Painionjärven saarisokkelosta melasimme väljemmille vesille ja edelleen Someronjokea eteenpäin. Joki mutkitteli hienoissa maisemissa, isoja lehtipuita ja peltoja, välillä taloja ja isoja maatiloja oli kokomatkan ajan. Joki laajeni pidemmällä lähinnä pitkäksi järveksi, jota jatkui melkein Someron taajamaan, jossa taas jokipätkä.
Evästelytaukopaikkakin löytyi leirintäalueen rannasta, hiljaista oli sielläkin, muutama uimari ja kävelijä. Tulo Somerolle oli taas vastakohta lähtöpaikalle, joki kiemurteli läpi taajaman, omakotitaloja molemmin puolin, neljä kertaa sillan alitus, keskustassa ravintola ja terassi joen rannassa.
Keskustan jälkeen kirkontorni näkyi puiden takaa, kurvasimme rantaan. Rannassa oli ”poikaporukka” virittelemässä moottorikelkkoja, jutellessamme kertoivat näin kesällä vakuutuksen olevan halvempi kuin talvelle, eikä talvella ollut luntakaan. Siinä pojat kurvailivat vedenpäällä meidän lastatessa kanootteja kärryyn.
Arin auto oli 7 hengen pikkubussi, joten mahduimme kaikki kyytiin, rampisa ylös ja suuntana Somerniemen lähtöpaikka. Tie (Helsingintie) 280 kulki melontareittimme viertä ylempänä harlulla, vesistö vilahteli välillä alhaalla, tien ääni myös kuului melottaessa paikoitellen.
Kirkolta otimme Jukan auton mukaan ja tasasimme porukkaa autoissa (turvavälietäisyys). Tässä keväämmällä fasebook sivuillamme joku oli kysynytkin miten korona muka vaikuttaa melontatapahtumisten peruuttamiseen. Eihän se itse melontaan vaikutakaan vaan melontapaikalle siirtymiseen ja paluuseen, meillä on tapana käyttää yhteiskuljetuksia ja mahdollisimman pientä automäärää. Usein melontarantaan ei edes mahdu isompaa automäärää.
Kirkolla pähkäilimme paluumatkan kahvittelupaikkaa, Jukka ehdotti Myllylampea, sinne siis suuntasimme Someron pojan Rauli Baddingin laulun ”Bussi Somerolle” reittiä kohti Helsinkiä (tie 280 / 110). Matkalla pähkäilimme, että Myllylampihan taitaa olla suljettu, joten kurvasimme Hiidenvedellä Hiidenportin terassille.
Kotio kurvasimme Hankobaanan kautta, melontamatkaa tuli se 15 km ja autoilumatkaa n. 200 km per auto, mutta tulihan myös ympäristöoppia ja maantietoa, aikaakin kului 9-18 tuntia, kunnes kalusto ja varusteet olivat taas paikallaan.
Kalevi
