Melontapäivä 27. syyskuuta
Kauden viimeiseen ohjelmanmukaiseen melontaretkeen meitä osallistui 7 henkeä, kalustona 2 avo-kanoottia, kajakkikaksikko ja kajakkiyksikkö.
Teimme ns. ”lähiretken” Janakkalaan, melasimme Kernaalanjärven uimarannalta Räikälänjokea Kuontolanjärvelle ja edelleen moottoritien ali Viralanjärvelle.
Ajomatkaan käytimme kolmea autoa, eli korona-aikaan väljästi kulkien.
Kernaalan rannalla oli useita autoja parkissa, rannalla pari lintujen kiikaroijaa, muut ilmeisesti veneilemässä, uimareita ei näkynyt.
Johtui ehkä vedestä, päättelimme sinileväksi. Sitä oli runsaasti pitkin matkaa ja tuulen työntämänä rannoilla. Eipä se meidän melontaamme haitannut, oli vaan ikävän näköistä.
Menomatkalla kävimme jaloittelemassa Kuontolanjärven uimarannalla, hiljaista oli sielläkin.
Viralanjärven päässä päätimme rantautua vaunualueen rantaan, ranta on merkitty kanootin rantautumispaikaksi. Meillähän on omat puut aina mukana, joten tulet grilliin ja makkaraa savustamaa.
Rannalla oli hyvä pitää taukoa auringossa, Koskenjoen laavu pidemmällä olisi ollut varjoisa paikka.
Aikamme nautittuamme rantaelämästä oikaisimme paluumatkalle, se sujuikin ilman maataukoja. Hieman
huilailimme kelluen Kernaalanjärven ruovikossa ennen selän ylitystä, oli ruvennut vienosti tuulemaan.
Menihän se selän ylitys sivuvastaisessatuulessa suuntaa koko ajan korjailen.
Rannassa hieman pesaisimme vihertävää ”töhnää” kanooteista ennen kärryyn laittoa.
Paluumatkalla poikkesimme vielä terassilla, Ullan Pakarissa, taisi olla sekin viimeinen terassikeikka tältä kesältä. mittari näytti +21.
Kanoottiparkissa taas kalusto paikalleen ja se oli sitten siinä, autoilua tuli 65 km, melontaa 17 km ja aikaakin kulutettiin 9-16.45, eli melkein työpäivä.
t.kalevi
