Miilun patikka 11. lokakuuta
Latu-Miiluun kerääntyi lähtöaikaan 6 henkilöä, Järvenpään Ladun vahvistuksin. Illalla säätiedotus vielä lupaili runsasta sadetta aamupäiväksi. Ei kuitenkaan pitänyt lupauksiaan, roiskihan se hieman vettä tulo-matkalla, mutta kun lähdimme kävelemään sadekin hellitti. Ilma oli tosin pilvinen, mutta onneksi oli vielä lämmintä, n. +9.
Teimme ns.”kevennetyn ” version perinteisemmästä lenkistä, välttelimme jyrkkiä nousuja ja liukkaita kallioita maaston märkyyden vuoksi. Kiersimme Aarinnansuon kautta ulkoilureittiä Karhulammelle. Vastaan tuli pariskunta koiransa kanssa, Karhulla epätietoinen mies reppu selässä etsi karttaan merkittyä näköalapaikkaa, osoitimme hylkykivikasan päälle tähystelemään lammea.
Karhulta oikaisimme kalliomäen ylitse Usminjärventien ja Kaksoislammien risteykseen mistä välipolkua Piilolammelle. Piilolla kapusimme koillisreunan korkean kallion päälle maisemaa katsomaan, sieltä tuulenkaato kuusikon läpi Piilonkävijöiden pihan kautta (luvan kanssa) eteläpään nuotiopaikalle.
Nuotiolla taukoilimme rauhassa eväiden ja makkaranpaiston merkeissä, ei ollut tunkua nuotiopiiriin, muutama ohikulkija oli mutteivät pysähtyneet. Piilolta länsireunaa tiepohjalle ja pudotus oikaisupolkua Kypärälammen rantaan ja nuotiopaikalle. Kypärän nuotiopaikka onkin rakennettu viimeisen päälle, oikein hieno ja varmaan toimiva.
Kypärastä oikaisimme ulkoilureittiä Usmintielle ja majalle, aikaa kulutimme 3 1/2 tuntia, maasto oli aika märkää, mutta kun kuljimma pääosin polkuja niin pysyivät housun puntitkin melkein kuivina.
Maasto oli paikoin tosi kulunutta ja kosteimmissa paikoissa polut levinneet, kulkijoita on siis ollut, hyvä niin. Mutta varsinkin Aarinnansuon ja Kypärästä L-M a kohti lähtevä polku vaatisivat ehdottomasti lankutukset, on tosi ikävää talsia kurakossa nilkkoja myöten. Kypärälle voisi laittaa uuden kulun viereistä reittiä, olisi osin vanhaa tiepohjaa ja muutenkin kiinteämpää maapohjaa, parin kosteikon yli lankutus niin polku kestäisi kulutusta paremmin.
t.kalevi
