Miilun patikka Usmissa 4. lokakuuta
Syksyinen patikkaretki Usmin maisemiin starttasi Latu-Miilun majalta. Paikalle oli saapunut yhdeksän henkilön joukko. Tapahtuman jälkeen minulle soitti henkilö, joka olisi halunnut mukaan retkelle, mutta majan sijainti ei ollut hänelle tuttu asia. Auton navigaattori oli ohjannut hänet Usminrinteentielle, joten hän ei ehtinyt lähtöpaikalle lähtöaikana. Vastaisuudessa ilmoitamme tapahtumapaikan olevan Usmintiellä, ilman numeroa 303. Tuo numerotieto syötettynä navigaattorille vääristää navigaattorin ehdottaman reitin majalle.
Lähdimme majalta tallustamaan Iso-Kypärälammen kautta Kiiskilammen suuntaan. Iso-Kypärälammen vedenpinta oli tyyni, eikä kesällä lammella liikkuneita vesilintuja näkynyt. Lienevätkö lähteneet muuttomatkalleen. Karpalot vaikuttivat kypsyneen ja maistelimme niitä lammen reunamilla. Puheeksi tuli soilla kasvava kihokki, jota koetimme mättäiköstä turhaan etsiä silmiimme. Voi olla, ettei tuo kasvi viihdy noilla rannoilla.
Iso-Kypärän pohjoispäästä jatkoimme polkua ja metsäautotietä pitkin Kypärlahtea kohti, lopulta saavuimme Kiiskilammen laavulle. Matkaa oli tuolloin taivallettu noin neljä kilometriä.
Laavun tulipaikalla oli tulet valmiina, joten majalta mukanamme tuomat klapit jäivät pinon päälle, laavun sivuun. Paikalla teltan kanssa yöpynyt pariskunta valmisteli aamupuuroaan ja meidän retkeläisemme kaivoivat eväänsä esiin. Vietettyämme Kiiskilammella evästelyhetken jatkoimme metsäautotietä pitkin tavoitteena Piilolammelle johtava polku.
Usmissa on runsaasti korkeita kallioalueita syvien rotkojen välissä. Kallioiden muotoja katsellessa tulee usein mieleen kohonnut pullataikina. Kiviaines on todella vanhaa ja lienee kohonnut vähintään lämpimänä, ellei suorastaan sulana muinaisina aikoina syvältä maaperästä.
Piilolammen eteläpäähän johtavaa polkua pitkin saavuimme Uudenmaan virkistysalue yhdistyksen, Uuvin palstalle. Loppukesän aikana alueen rakenteisiin, laavuun sekä vessarakennuksiin on kohdistunut järjetöntä ilkivaltaa, joka seurauksena Uuvi on poistanut kokonaan Piilon eteläpäässä olleen tulipaikan penkit ja tulisijan. Toinen tulipaikka entisen kellarirakennuksen läheisyydessä on vielä olemassa. Polttopuuta ei toimiteta enää alueen puuliiteriin. Vessojen ovet oli revitty ilkityön tekijöiden toimesta ja muitakin rakenteita vessoista oli tuhottu.
Jatkoimme matkaamme Piilolammen länsilaidan polkua pitkin koilliseen, puolivälissä kuitenkin pysähtyen ihailemaan lammen maisemia. Piilon päässä nousimme ylös kalliolle, josta on mainio näköala lammen suuntaan. Piilolammen ympäri kierää Hyvinkään kaupungin merkitsemä luontopolku. Polku kiertää lammen ympäri noudatellen ulkoilureittien väyliä. Ikävä kyllä, luotopolun opastauluistakin osa on hävinnyt, muutama on sentään jäljellä lammen itäpuolella.
Nousimme Piilolta polkua pitkin ja metsän halki Kaksoislammille. Siellä tapasimme lukuisa määrän retkeilijöitä tulistelemassa laavulla. Heidän joukossansa oli ilahduttava määrä lapsia. Kaksoislammit ovat helposti saavutettavissa oleva retkikohde Usminrinteentietä hyväksikäyttäen ja siksi hyvinkin suosittu kohde.
Jatkoimme retkeämme kallioiden ylitse kohti Latu-Miilua. Tuolla polkuosuudella täytyy kulkijan olla varovainen. Koko retkemme ajan oli ollut poutasää, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Nyt alkanut pieni vesisade liukastutti polkuosuudella olleiden kallioiden pinnat ja sen vuoksi piti loppumatkasta asettaa askeleet tarkasti. Perille päästiin kuitenkin kenenkään kompastumatta. Aikaa retkellämme meni noin 3,5 tuntia.
-Timppa
