Isänpäiväpatikka 14. marraskuuta

Isänpäivä alkoi niukasti pakkasella, kun aamusta kasaannuimme Latu-Miiluun aloittelemaan päivän patikkaa. Meitä lähtijöitä oli 11 henkeä, Järvenpään vahvistukset mukaan lukien ja yksi koirakin joukossa. Kahvipannu tarvikkeineen, muutama klapi reppuihin, vesipänikkä siellä jo olikin, niin olimme valmiita lähtöön. Olikin valveutunutta porukkaa, kaikilla muki mukana, otin silti muutaman mukaan, jos vaikka eksyy muitakin nuotiolle nokipannukahveille.

Polut olivat pakkasesta johtuen liukkaita, joten jätimme yhden polkupätkän alusta pois ja jaloittelimme Usmintietä kohti Kypärälampea, pohjoisempaa uraa. Lampi oli mennyt jo osittain jäähän, ohut riite oli hieno merkki talven odotuksesta.

Kiersimme lammen pohjois-, länsirannan kautta nuotiopaikalle. Lammen yli olimme jo huomanneet nuotiopaikalla olevan muitakin, joten siellä oli tulet jo valmiina saapuessamme. Järvenpääläinen perhe oli tullut viettämään isänpäivää Usmiin nuotiolle niin kuin mekin. Kahvipannu tulelle ja vierasmukeillekin olisi ollut käyttöä, mutta heilläkin oli omat mukana.

Aikamme kahviteltuamme ja turistuamme nostimme reput pykälään ja nousimme mäen ylös Usminrinteentielle ja jatkoimme sitä Piiloa kohti. Kytäjälle menevän reitin risteyksestä käänsimme nupit kaakkoon kalliosolan kautta kohti Piilonsuota. Piilolammen p-puolella oleva pitkähkö kapea Piilonsuo on yksi Metsähallituksen soidenennallistamiskohteista Usmissa. Suolla on tukittu ojia ja kaadettu puustoa suon ennallistamiseksi muutamia vuosia sitten. Ja jälkeä on syntynyt, vesi on noussut, puuta kuollut pystyyn ja osin kaatunutkin, varsinainen korpimaisema.

Piilolammen pohjoispäästä katsastimme Piilon jäätilanteen, ei näkynyt jäänrippeitäkään, lampi on niin syvällä kallioiden välissä ettei ollut pakkanen vielä purrut. Piilosta otimme suuntaa hieman pohjoiseen ja taas nupit kaakkoon, nousimme ”mörrimöykyn” solan kautta Piilon polulle kohti Usminrinteentietä ja Kaksoislammin risteystä. Matkalla oli Usminrinteentien varressa on kaksi ennallistamiskohdetta, jälki on kuin majavanpatoama, vettä ja kaatunutta puuta, ötököille hyvä lisääntymisalusta.

Takaisin Latu-Miiluun laskeuduimme Kaksoislampien ohi kulkevaa reittiä kohti Usmintietä. Alamäessä tuli ryhmä maastopyöräilijöitä vastaan, ylöspäin pungertaen, teimme tilaa ja hyvin näytti nousukin onnistuvan.

L-M saavuimme kolmen tunnin luontopatikkaretken jälkeen, kilometrejä tuli hieman enemmän, muttei niistä niin väliä.

t. kalevi