Laurin pyöräretki 22. elokuuta
Laurin pyöräretkelle osallistui tällä kertaa 6 henkilöä, joista kaksi oli asianmukaisesti
ennakkoilmoittautunut retkellemme. En kuitenkaan alkanut karsimaan osanottajia
lähtöpaikalla, koska tuo kokonaismäärämme ei varmasti ylittänyt mitään koronarajoituksia.
Säätiedotus oli uhkaillut sateen alkavan kello 13 korvilla, joten matkaan pääsimme
kuitenkin kuivan kelin vallitessa.
Valitettavasti matkamme käynnistyi jälleen sangen ikävissä tunnelmissa omalta kohdaltani.
Matkattuamme suunnittelemaani reittiä saavuimme Konepajan ohittavalle Pajatielle.
Täällä huomasin yhtäkkiä, etten ollutkaan käynnistänyt ranteessani olevaa kalkulaattoria
lähtöpaikalla. Vaikka alitajuntani sanoi, ettei tätä pitäisi yrittää pysähtymättä, en malttanut
pysäyttää ryhmää vaan aloin räpläämään mittaria polkiessa. Huomioni kiinnittyi liiaksi
käynnistykseen, joten en huomannut kadun laitaan pysäköityä kuorma-autoa. Ei aikaakaan
kun löysin itseni maan kamaralta! Onneksi vauhtia oli vähän ja kypäräkin päässä, selvisin
siis rytäkästä pintanaarmuin ja henkisin ruhjein. Kun pyöräkin oli ketjujen putoamista
lukuun ottamatta ehjän oloinen, päätin jatkaa ryhmäni johtamista eteenpäin. Olinhan
kuitenkin ’kello kaulassa’ koska pahemminkin olisi voinut sattua.
Jatkoimme siis lentokentän sivuitse Ridasjärven tien alamäkeen. Tuo mäki taitaakin
olla syy siihen, että tämä lenkki tulee vedettyä yleensä myötäpäivään, niin nytkin.
Pellot ylitettyämme saavuimme Ridasjärven risteykseen, jossa pidettiin ensimmäinen
juomatauko. Keskusteltavaksi nostin Tiikerinlenkin kuntolenkit, sillä olihan tämän
risteyksen tuntumassa ollut aikaisemmin se vihreä kuntolaatikko. Kerroin laatikon
sijainnin olleen sopiva useimmille kaupunkilaisille, sillä olihan meillekin kertynyt
mittariin reilut kymmenkunta kilometriä. Kaikille Tiikerinlenkki ei käsitteenä
ollutkaan tuttu, joten minulta kysyttiin, milloin tuo järjestelmä lopetettiin. Lonkalta
heitin, että kymmenkunta vuotta siitä taitaa jo olla. Kotiin päästyäni asian
tarkistin. Sopimukset R-kioskien kanssa purettiin keväällä 2014, joten tulee tuosta
tovi kuitenkin. Kysyjä kommentoi vielä, että kaikki tällainen on nykypäivänä siirtynyt
nettiin.
Tiedustelin vielä joukon halukkuutta vierailla Ridasjärven rannalla olevassa
lintutornissa. Näinpä suuntasimme seuraavaksi tornille. Osa nousi torniin
ihailemaan lähinnä maisemia, sillä siivekkäitä ei järvellä juurikaan näkynyt.
Olisiko alkaneella sorsastuskaudella vaikutusta asiaan?
Osa tyytyi mutustelemaan eväitään tornin juurella, jossa myös bongattiin
paikallisen kahvilayrittäjän ilmoitus. Toivo ehti jo joillekin herätä, eli eväidensyönnin
aikana ehti joku käydä asiaa tutkailemassa. Kun rannalla taulussa luki ma—pe klo 9–14
ja la – su 10–14, oli vastaava merkintä entisen kaupan ovessa kuitenkin
typistynyt muotoon ma – pe. Olimme siis joko myöhässä tai liian aikaisin
kohteessa, mutta kannatuksen vuoksikaan emme sisään päässeet.
Jatkoimme siis eväät syötyämme vielä muutaman kilometrin kylän halki
vievää kevyen liikenteen väylää. Sen loputtua kohtasimme ensimmäisen
tihkusateen, joka oli kuitenkin niin hienoa, että sitä tuskin huomasi, kun
sateen kestokin jäi puoleen minuuttiin. Ennen Hankotielle saapumista tapasimme
vielä toisen tihkusateen, muttei sekään meitä sen koommin kastellut.
Hankotiellä oli aika vilkas liikenne, mutta varovasti tien laitaa kulkien selvisimme
taas Ahdenkallion risteykseen. Palvantien risteyksessä pidimme vielä
juomataukoa. Tiedustelin haluaisiko joku pysähtyä matkalla sadevarusteita
lisätäkseen, mikäli tuo sade jatkuisi vielä loppumatkalla. Sain vastauksen,
että sellaista ei haluttu repusta kaivaa, vaikka mukaan oli tullut otettuakin.
Tärkeämpää oli sujutella suoraan kotiin.
Jatkoimme siis tutun Ahdenkallion peltoaukeiden läpi nyt yhtenäiseksi
muuttuneessa tihkusateessa. Tiessä on pieni nousu Kenraalinkulmalle,
jossa taas pääsimme kevyen liikenteen väylän turvaan. Munckinkadulle
jatkomme yhtenä ryhmänä mutta täällä osa kurvasi jo kohti keskustaa
ja seuraaviin rientoihin. Palasimme samaa reitti kuin tullessa Aleksis
Kivenkadun lähtöpaikalle, jossa vaihdoimme vielä ajatuksia oikeasta
km-lukemasta. Yhteistuumin päädyimme lukemaan 27 km. Aikaa jotokseen meni
tällä kertaa viisi minuuttia yli kahden tunnin.
Terveisin Lauri