Melontapäivä 15. elokuuta
Heinäkuun helteiden jälkeen alkoi elokuu tuulisena ja sateisena, jouduimme peruuttamaan pari melontatapahtumaa tuuliolosuhteiden vuoksi.
Vaan nyt pääsimme vesille, vaikka oli taas molempia tiedossa. Etelärannikolle ukkosta ja myrskyä, vaan mepä otimmekin suunnan pohjoiseen.
Suuntana Hämeenlinna, tuulta 4-5 m/s, etelä/lounaasta ja sadettakin luvassa. Reittivalinta oli kaakosta luoteeseen ja takaisinkin, joten saisimme länsirannasta tuulensuojaa, sade tosin tulisi ylhäältä, joten se pitäisi vain ottaa vastaan.
Lähdössä oli 4 henkilöä, kalustoksi valikoitui avokaksikko ja kajakkikaksikko, varusteet kyytiin ja kanootit peräkärryyn. ”Koronaturvallisesti” kahdella autolla, Riihimäen ABC:lta vielä Hausjärven vahvistus Matti kajakkiyksikkönsä kanssa jonon jatkoksi, joten kolmenlaisia vesikulkuvälineitä oli matkassa. Vesisade saatteli matkaamme melkein koko ajan. Lähtöpaikka oli Hämeensaaren kentän reunalla, Vikmaninlahdella (citymarketin takana).
Melasimme Vanajavedeltä Paasikiventien ja Viipurintien siltojen ali läpi Linnansalmesta. Vasemmalle jäi puisto, jossa kesäisin mm Linna Jazz ja Keskiaikamarkkinat tapahtumat, oikealle Varikonniemi, jossa alueen ensimmäinen asutus aikojen alussa. Suoraan edessä kohosi Hämeenlinna torneineen. Vanhankaupungin lahden rannalla oli Tykistömuseo ja vanhat Linnankasarmit.
Rautatiesillan alituksen jälkeen oikealla kohosi Aulangon mäki, Kansallinen kaupunkipuisto ja Aulangon hotellirakennukset golfkenttineen.
Kirstulansalmen kapeikosta aukeni Hattulanselkä, kaarsimme Mäntykärjen reunassa oleville Tekosaarille taukoilemaan. Tekosaarien (2) maamassat ovat siirretty Aulangon puistoon rakennusvaiheessa kaivetuista tekolammista, Joutsenlampi ja Metsälampi.
Molemmilla saarilla on rakennelma, lukittu umpikota ja avoin puolikota, sillat yhdistävät saaret ja mantereeseen. Kodassa mustasimme makkarat ja nautiskelimme muutakin evästä, löytyi polttopuuta (omatkin oli matkassa), rannalla oli puucee ja paikat siistinä.
Keskustelimme rantoja seurailevista hienoista kävely-/pyöräreiteistä, käymisen arvoinen paikka muutenkin kuin meloen.
Hattulanselän ylityksen ajan satoi vettä hieman rankemminkin, vesipisarat vain pomppivat vedenpinnalla. Sade taukosi Pyhän ristin kirkon paikkeilla. Olimmekin jo Hattulan puolella.
Loppumatka kohti Mierolaa sujui satamatta, muutaman mutkan jälkeen edessä näkyikin jo Mierolan sillat, ensin Pälkäneentien- ja sitten vanha museosilta, jonka juureen rantauduimme.
Kääntö-/taukopaikkana on legendaarinen Mierolansiltakahvila. Tyydyimme kevyihin eväisiin, kahviin ja virvokkeisiin, sillä paikan tunnetusti tuhtien pihviannosten jälkeen melonnasta ei olisi tullut mitään.
Paluumelonta sujui päinvastaisessa järjestyksessä, sadetta saimme taas hieman Hattulanselällä, muuten keli oli vaihtelevan pilvinen tai aurinkoinen. Tuulikin puski vastaan vasta loppupeleissä.
Paasikiventien sillan alituksen jälkeen Vanajavedeltä työnsi vasta-aallokon ja tuulen, no vasta- aaltoon on helppo meloa, kanoottikin pysyy suunnassaan ilman isompaa kampeamista, kun ei puske sivulta.
Rantautuminen sujui sekin, jäsenet jäykkinä, melontamatkaa tuli n.18 km. Kalusto kyytiin ja kotia, taas sade saatteli paluumatkaa.
Kanoottiparkista lähdimme aamulla klo 9 ja 18.15 oli kalusto taas paikallaan. Olimme tehneet ”kulttuurimelonnan” kahden kunnan alueella.
Kalevi
