Joulustressin poistopatikka 12. joulukuuta
Olosuhteet patikalle olivat oikeinkin hyvät, tuuletonta, lämpötila nollassa ja uutta luntakin hieman maassa, joten vanhoja jälkiä ei ollut näkyvissä.
Itse patikka alkoi hieman kangerrellen, odottelimme Reijon ja Markun kassa osallistujia hevostallin P-paikalla. Kun viisari osoitti klo 10 päätimme autoilla peltoparkkiin, näin jäisi tylsä tien pätkä kävely lyhyemmäksi.
Siinä autoillessamme Marko soitteli, ajattelin että tulee myöhässä, mutta olikin peltoparkissa odottelemassa. Kyseli missä viivyn. Eikä ollut yksin, siellä oli 9 muuta osallistujaa. Eli meitä oli yhteensä 13 patikoijaa. Siinä taas näimme, että infoaminen on vaikeaa. Olenkin joskus ehdottanut, ettei ilmoituksissa olisi muuta kuin pvm., tapahtuman nimi ja yhteystieto. Silloin voisi kyselijöille vastata ja paremminkin informoida tapahtumaa.
Samalla saisi ennakkokäsityksen osallistujien määrästä. Stressiä emme asiasta kuitenkaan ottaneet, vaan tarkoitushan oli poistaa mahdollinen stressi, joulu- tai muu.
Mutta itse patikkaan. Kävelimme Hyyppäräntietä Usmin suuntaan ja Usminjärventieltä laitoimme vinkkarin oikealle, ylämäkeen. Kävelimme entisen Musta Granit louhoksen läpi kulkevaa tiepohjaa. Uusi omistaja on siellä hieman leventänyt kulkuväyliä ja kaatanut ” kuusiviidakkoa” ja näin avartanut maisemaa. Niemisen niityn jälkeen jatkoimme polku-uraa Aarinnansuon kautta Latu-Miiluun.
Matkalla oli jo viime päivien pakkasista syntyneitä paannejäitä, ojissa ja kalliorinteillä. Ensimmäiset eläimen jäljet löytyivät vasta Usmintieltä, Latu-Miilun paikkeilta. Kauris oli siinä kuleksinut.
Majalla nautimme lämmöstä ja eväistä, glökiäkin olisi ollut litran purkki, jätimme juomatta, ei siitä paljon olisi tullut näin isolle porukalle. Glögi jäi polkujuoksijoille ja maastopyöräilijöille, joilla on maanantai-iltana pikkujoululenkki majalle.
Takaisin päin taivalsimme Usmintietä puomia kohti, kun Niko polkaisi läskipyörällä vastaan, oli tuomassa glögiä maanantain tapahtumaan. Heille sitä nyt ainakin riittää.
Puomilla oli poikaporukka tavarakasan kanssa odottelemassa kyytiä, olivat olleet yötä partiolaisten eräkämpällä. Ajoi siihen pari autoa lisää, metsästäjiä oli menossa passiin kauriita ampumaan samalle suunnalle kuin mekin.
Sanoimme kävelevämme metsän läpi Hyyppärään, emmekä jää matkalle, joten meidän jälkeemme voitte tulla. Muita kulkijoita emme matkan aikana kohdanneet, mutta olihan puomilla vähän aikaa tungosta.
Kävelimme polkua etelään, Mustan Granitin tontilla tavoitimme tulojälkemme ja laskeuduimme Hyyppärän peltoaukealle. Kolme tuntia kesti kävely, matkaakin tuli n. 8 km. Peltoparkista porukka hajaantui joulun viettoon. Osallistujia oli Hyvinkään- ja Järvenpään Laduista sekä Mäntsälän Retkestä.
Hyvää joulua! Kalevi
