Melontapäivä 26. syyskuuta
”Ruskamelontahan” siitä tuli, niin kuin viimeksi epäilinkin. Päivästä oli luvattu aurinkoinen, mikä sitten toteutuikin.
Suunnitelmana oli lähteä Turenkiin Hiidenjoelle ja melasta Kernaalanjärvelle. Kalustoa lastatessamme suunnitelma vaihtuikin jälleen Hämeenlinnaan, joki kuitenkin sama, Etelä-Hämeen valtaväylä Puu-/Hiidenjoki. Huomasin että kaikki loppukesän melonnat ovat olleet samalla joella.
Autosiirron reitiksi valikoitui maaseutu-/maisemareitti Hausjärven ja Turengin kautta. Harvialan jälkeen kurvasimme vasemmalle ohi Rautaruukin ja pääradan ali Miemalanselän uimarannalle.
Siitä lähdimme melasemaan kohti pohjoista, Miemalansalmen läpi, lievässä vastatuulessa ja pienessä aallokossa.
Kurvailimme Paikkalan- ja Hakolahden sivuitse veneväylää väistellen ali Turun valtatien. Oikealle jäi Kirkkolahti, Vanajan keskiaikaisen kivikirkon rantautumispaikka, Turun valtatie kulkee nykyään lahden ja kirkon välistä, kirkko jää ikävästi piiloon vesi- ja tieväyliltä, poiketkaapa.
Eteen avautui Kantolan venesatama ja tapahtumapuisto, entinen teollisuusalue. Kantolan viljasiiloon maalattu suurikokoinen muraali maalaus näkyi hyvin vesille.
Sitten tulimmekin jo Vanajavedelle ja Hämeenlinnan keskusta-alue avautui eteemme. Matka jatkui Paasikiventien sillan alitse jo tuttua reittiä kohti Aulangon Mäntykärjen Tekosaarien nuotiokotaa tauolle, melasumatkaa tuli rapiat 10 km.
Liikkujia oli matkan varrella enemmänkin, vesillä moottoreita, melojia useassa kohdassa, kalastajia soutuveneissä ja rannoilla, kävelijöitä ja pyöräilijöitä rantateillä, mikä ettei. olihan hieno aurinkoinen syyspäivä.
Eväät syötiin ja makkarat mustattiin, saarilla oli muitakin taukoilijoita, sinnehän pääsee sujuvasti myös rantaa pitkin kulkevaa ulkoilutietä siltaa pitkin.
Aikamme jaloiteltua otimme suunnaksi etelän, eli sama reitti toisin päin, maisema muuttuu, kun suunta vaihtuu, vesiltä kaupunkikin näyttää erilaiselta.
Paluumatkalle oletimme saavamme lievää myötätuulta, mutta tuulikin oli tyyntynyt, aaltoja saimme välillä vastaantulevista moottoreista, hiljensivät vauhdin sopivasti ennen kohtaamista.
Nyt aurinko paistoi suoraan kohti, onneksi oli ”Raybanit” mukana, nassut punoittaen saavutimme lähtörannan, ja yllättäen sama 10 km takana, eli yhteensä rapiat 20 km melontaa hienossa, säässä, seurassa ja seudulla.
Siinähän ne olivat melonnat tältä kesältä, kalusto syksymmällä Latu-Miiluun säilöön, ensi kesänä uusiksi, toivottavasti ilman koronarajoituksia.
t. kalevi
