Miilun patikka 10. lokakuuta
Miilun patikka aloitettiin pilvisessä säässä, lämpötila oli 8 astetta, plussan puolella. Ruska oli jo enimmäkseen laskeutunut alas, eli lehdet pääosin pudonneet, vaan vielä niitäkin oli puissa.
Patikoijia oli Aleksis Kiven päivänä lähdössä matkaan, ei seitsemää veljestä, vaan tuplasti, 14 henkilöä ja yksi nelijalkainenkin.
Suuntasimme etelään, melko suoraviivaisesti Aarinnansuon notkoa, Suoniityn sivuitse Usminjärven- ja Usminrinteen tien risteykseen. Siitä pätkä ulkoilutietä ja Seitsemän veljeksen reittiä Urojärven pohjoispäähän tauolle.
Aikamme taukoilimme, hieman evästelyä ja matkajuomia nauttien. Rupesi tuulemaan ja ilmassa oli vettäkin, joten reput pykälään ja matkaan metsän siimekseen.
Kiipesimme Hyvinkään vuoren laelle katsastamaan Ruotsin vallan aikaista kaivoskuilua, siellä se viettää aikaansa omassa rauhassaan.
Laskeuduimme vuorelta alas Mätälammin lehtoon, missä on mielestäni Hyvinkään luonnontilaisin metsä. Vaskivuoren luontopolkua pitkin sivuutimme Mätälammin ja sen ojan.
Matka jatkui Vuorenniityn pellonreunoja metsässä ja pellon yli Invalidien majan sivuun Usminjärvelle.
Mökkialueen kierrettyämme laskeuduimme alas Usminjärven länsirantaan, rantapolkua edelleen pohjoispään notkoon. Notko on varsin rehevä, saniaisia ja isoja kuusia. Notkosta tulimme ulkoilureitille ja Kaksoislampien tienristeyksestä oikaisimme mäen yli Iso-Karhulammelle Nuotiotauolle, katsastimme samalla vanhan kivilouhoksen viime vuosisadan alkupuolelta (Hangö Granit).
Nuotiolla viivyimmekin tovin, makkarat ja muutakin evästä lämpeni hyvin.
Iso-Karhulta oikaisimme suoraan Kaksoislampien kautta Latu-Miiluun. Aikaa kulutimme syksyisessä metsässä ja säässä neljä ja puoli tuntia, matkaakin kertyi vajaa 9 km. Muita liikkujia ei enemmin näkynyt, yksi juoksentelija ja pari koiran ulkoiluttajaa.
t.kalevi
