Aamukävelyllä 11. joulukuuta
Ohut lumikerros oli peittänyt Alepan parkkipaikan ja pilvisenä valkenevassa aamussa lämpömittari näytti nollaa celsiusastetta. Nolla astettahan on veden sulamispiste normaalissa ilmanpaineessa. Ilmanpaineen suuruudesta ei kylläkään ollut tarkempia havaintoja, mutta lienee kuitenkin ollut olosuhteisiin nähden normaalien rajoissa sekin. Räntää tiputteli hiljakseen ja tavalliseen tapaan.
Seitsemän hengen joukkomme suuntasi kulkunsa Sveitsinpuistoa kohden. Läntisen yhdystien varrella, alikulun kohdalla lähellä Würth-yhtiön toimipistettä, kevyenliikenteen väyläkin oli suljettu aitaamalla. Syynä tähän oli lähistöllä olevan liikenneympyrän työmaan viimeistelytyöt. Eihän työmaa toki meitä haitannut, mielenkiintoinen se tietenkin olisi ollut. Ennättäähän tuon nähdä myöhemmin, valmiina.
Veikko oli varustautunut retkeemme metrimitalla. Kulkemaansa matkaahan lenkkeilijät usein mittaavat, eivät kylläkään yleensä rullamitan avulla. Siihen tarkoitukseen on käytettävissä monenlaisia digitaalisia laitteita. Veikon rullamitta oli retkellämme käytössä, kun havaitsimme reittimme varrella paksurunkoisia kuusipuita. Sveitsin tenniskentän kohdilta pumppaamon suuntaan kulkiessa ei voi olla huomaamatta mahtavia metsäkuusia. Mittailimme miehen rinnankorkeudelta puiden ympärysmittaa ja totesimme lukemaksi suurimman kuusen kohdalla n. 221 cm.
Kiersimme puistossa pikku lenkin ja palasimme vanhan ja edesmenneen pumppaamon sijaintipaikan ohitse ja astelimme uutta latupohjaa pitkin kohti Hyyppärää. Lieneekö Hyyppärän kartanon aikoinaan omistanut maanviljelijä Toivo Puttaa tai myöhemmin isäntänä toiminut Einari Korkkinen istuttanut lehtikuusirivin Hyypprässä nykyisen vt 130:n itäpuolelle? Puut ovat varmasti saaneet kasvaa paikalla pitkään, sillä mittasimme suurimman rungon ympärysmitaksi 251 cm. Eipä ollut kuitenkaan kuusikisan voittaja tämä!
Kävelimme kartanoravintolaan ja nautimme siellä lähestyvän joulun kunniaksi kuumaa glögijuomaa torttujen ja pullan kera. Ihastelimme ravintolan sisätiloissa olevaa hevostaulujen näyttelyä. Taiteilija oli hienosti piilottanut eläimen muodot räiskyvien värien taakse.
Palasimme Kirjavalletolpalle vanhan kolmostien vartta pitkin ja Koneen ohitse ylös. Rauhankadulta poikkesimme tekemään vielä pari puun runkomittausta ja sieltäpä löytyi lopulta lihavin yksilö. Puolimatkan sakarihautausmaan kulmassa seisoo douglaskuusi, jonka ympärysmitaksi saatiin peräti 281 cm. Kuusikisan voittaja oli siis Sveitsinpuistossa mitattu ikikuusi. Että eikö muka? No, lehtikuusi ja douglaskuusi ovat nimestään huolimatta mäntykasvien kasviheimoon kuuluvia.
Retkemme vei aikaa ja kulutti tossunpohjia sekä kaiversi mielensopukoihimme jälleen mukavan luontokokemuksen.
Timppa
